Browsing by Author "Jantunen, Minja"

Markkinoiden toimivuus edellyttää luottamusta siihen, että markkinat ovat puolueettomat ja tehokkaat, mikä taasen edellyttää optimaalista sääntelyä kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Markkinoiden väärinkäyttöasetus (MAR) tuli sovellettavaksi 3.7.2016 Euroopan unionin jäsenmaissa. MAR:n ensisijaisina tavoitteina on vahventaa Euroopan unionin rahoitusmarkkinoiden luotettavuutta ja parantaa sijoittajansuojaa. Kyseisellä suoraan sovellettavalla asetuksella harmonisoitiin arvopaperimarkkinaoikeudellista väärinkäyttösääntelyä, minkä vuoksi aihe on yhä ajankohtainen sääntelyn systematisoinnin ja tulkinnan kannalta. Sisäpiirisääntelyssä sisäpiiritiedon käsitteellä on pyritty määrittelemään sellainen tiedollinen etumatka, jonka käyttäminen on kiellettyä arvopaperimarkkinoilla. Sisäpiiritiedon julkistamisvelvollisuudella pyritään tasapainottamaan tätä informaatioasymmetriaa. Lisäksi julkistamisvelvollisuudella on MAR:n nojalla myös funktio sisäpiiritiedon väärinkäytön ehkäisemisessä. Kuitenkin tiedollisen tasapainon tuottaminen voidaan katsoa julkistamisvelvollisuuden päätavoitteeksi, sillä liikkeeseenlaskijoiden velvollisuus julkistaa olennaista informaatioita markkinoille on ennakkoehto rahoitusmarkkinoiden toiminnalle. MAR:n nojalla sisäpiiritiedon määritelmän täyttyminen synnyttää sekä sisäpiiritiedon väärinkäyttökieltojen että sisäpiiritiedon julkistamisvelvollisuuden noudattamisen. Muutos siten aikaisti julkistamisvelvollisuutta aiempaan sääntelyyn verrattuna ja velvoittaa liikkeeseenlaskijan julkistamaan tietoa, joka voi sisäpiiritiedon laajan tulkinnallisen luonteen vuoksi olla vielä osittain epävarmaa tai täsmentymätöntä. Sisäpiiritiedon määritelmän täyttymistä on arvioitava in casu. Sisäpiiritiedon määritelmä on avoin, minkä vuoksi sen on katsottu olevan tulkinnanvarainen erityisesti liittyen pitkäkestoisiin menettelyihin, kuten yritysjärjestelyihin tai riidanratkaisumenettelyihin. Sisäpiiritiedon määritelmä sellaisessa pitkäkestoisessa menettelyssä, jossa on useampi välivaihe, voi täyttyä jo välivaiheen osalta, vaikka itse menettelyn lopputulos olisi vielä osin epävarma. Koska sisäpiiritiedon täyttyessä liikkeeseenlaskijalle voi koitua haittaa sen julkistamisesta, on liikkeeseenlaskijoiden mahdollista lykätä sisäpiiritiedon julkistamista, mikäli julkistamisen lykkäämiselle asetetut edellytykset täyttyvät. Oikeudellisten prosessien, kuten viranomais- ja oikeusprosessien, voidaan katsoa olevan sellaisia pitkäkestoisia menettelyitä, joiden välivaiheet voivat muodostaa sisäpiiritietoa. Sisäpiiritietoa voivat olla liikkeeseenlaskijaa koskevat tuomioistuin- ja viranomaisprosessien vireilletulo ja prosesseissa annetut päätökset, joilla on todennäköisesti huomattavaa vaikutusta rahoitusvälineen hintaan, ja jotka liikkeeseenlaskija on siten velvoitettu julkistamaan. Tutkielman tavoitteena on systematisoida ja tulkita sisäpiirisääntelyn instrumenteista erityisesti julkistamisvelvollisuutta ja sen lykkäämisperusteita oikeudellisten prosessien ja niiden välivaiheiden osalta. Tämän tutkielman tavoitteen hahmottamiseksi tarkastellaan sisäpiiritiedon kriteereistä erityisesti täsmällisyyttä, julkistamattomuutta ja olennaisuutta. Tutkielmassa systematisoidaan täsmällisyyden kriteeri erityisesti menneisyyteen suuntautuvassa aikaperspektiivissä silmällä pitäen oikeudellisten prosessien realisoitumistilannetta. Jotta tutkielman tarkastelu ei kuitenkaan jäisi vain yleiselle tasolle, hyödynnetään tutkielmassa typologista otetta ja hahmotetaan tulkintaongelmaa tyyppitapauksin. Tutkielman metodina käytetään pluralistista metodia. Tutkielma on pääosin lainopillinen, mutta tutkielmassa hyödynnetään myös oikeusvertailua sekä oikeustaloustieteellistä metodia.