Browsing by Author "Jantunen, Niina"

Ihmisten yhdenvertaisuus on modernin oikeusjärjestyksen perusperiaatteita. Taustalla vaikuttavat valtiosääntöoikeudellinen lähtökohta kansalaisten yhdenvertaisuudesta suhteessa julkiseen valtaan sekä yleisempi näkemys ihmisten samanarvoisuudesta. Syrjintä on kielletty niin kansainvälisissä sopimuksissa ja velvoitteissa kuin lainsäädännössäkin. Syrjintää kuitenkin esiintyy ja ikäsyrjintä on yleisin työelämässä esiintyvän syrjinnän muoto. Syrjintää kohdistuu niin ikääntyneisiin kuin nuoriinkin työntekijöihin. Nuoret kuitenkin niin sanotusti kasvavat ulos ilmiöstä, joten suurin yhteiskunnallinen haaste koskee ikääntyneeseen työvoimaan kohdistuvan syrjinnän kitkemistä. Keskitynkin tässä tutkielmassa tarkastelemaan erityisesti ikääntyneisiin työntekijöihin kohdistuvaa syrjintää. Ikäsyrjintä on ajankohtainen aihe, johon liittyvää keskustelua käydään runsaasti ja ongelmaan pyritään löytämään ratkaisuja. Tässä tutkimuksessa tarkastelen ja systematisoin niitä voimassa olevia laintasoisia oikeussäännöksiä, kansainvälisiä sopimuksia ja velvoitteita sekä oikeuskäytäntöä, jotka koskevat ikäsyrjintää ja erityisesti sen ilmenemistä työelämässä. Selvitän yhteiskunnallisen tilanteen edellyttämän työurien pidentämistavoitteen ja ikäsyrjinnän välistä jännitettä sekä kartoitan mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja. Esittelen ikäsyrjinnän eri ilmenemismuotoja käytännön työelämässä ja pohdin syrjinnän taustalla usein vaikuttavien ennakkoluulojen merkitystä asiassa. Tässä yhteydessä on huomattava, ettei kaikki yhteiskunnassa esiintyvä syrjintä johdu ennakkoluuloista, vaan ikään perustuvan syrjinnän taustalla voivat olla myös taloudelliset näkökohdat. Ikääntyneillä työntekijöillä on tavallisesti korkeammat palkat ja työnantajan ratkaisuihin voi vaikuttaa myös pelko siitä, että ikääntyneet työntekijät olisivat nuoria useammin ja pidempiä aikoja sairaslomalla. Työnantajalla kuitenkin on työnjohto-oikeutensa perusteella oikeus valita palvelukseensa parhaaksi katsomansa työntekijät, kunhan valintaan eivät vaikuta syrjivät perusteet. Käsittelen tutkimuksessani myös syrjinnän valvonta- ja seurantajärjestelmää sekä sen kehittämistarpeita. Syrjinnänvastaisen lainsäädännön tavoitteiden toteutumisen kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että valvonta ei painottuisi liikaa syrjinnän kohteiksi joutuneiden kansalaisten yhteydenottoihin perustuvaan jälkivalvontaan. Lainvalvojilla tulisi olla myös todellinen mahdollisuus tehokkaaseen ennaltaehkäisevään syrjinnänvastaiseen työhön kuten neuvontaan, opastukseen ja tiedottamiseen sekä aktiiviseen tarkastustoimintaan. Tutkielmasta ilmenee, että pelkästään lainsäädännöllä ei ikään perustuvaa tai muutakaan syrjintää ole mahdollista torjua, vaan tärkeä rooli on myös syrjintäkielloista, työntekijöiden ja työnantajien oikeuksista ja velvollisuuksista tiedottamisella sekä matalan kynnyksen oikeusturvapalveluilla. Apua tarvittaisiin erityisesti ruohonjuuritasolle, koska suuri osa syrjintätapauksista jää piiloon oikeudenkäynteihin liittyvän kuluriskin ja tietämättömyyden vuoksi. Tästä johtuen nimenomaan ennalta ehkäisevien toimenpiteiden merkitystä ei voi syrjinnän vastaisessa työssä liikaa korostaa. Tulisi kartoittaa erilaisia keinoja, joiden avulla syrjintäkiellot ja niiden merkitys tiedostettaisiin paremmin käytännön työelämässä. Yhteiskunnan taholta tuleva paine työurien pidentämiseen ei voi onnistua myöskään ilman asenneremonttia, jonka myötä niin ikääntyneisiin kuin nuoriinkin työntekijöihin kohdistuvista ennakkoluuloista luovuttaisiin.