Browsing by Author "Jantunen, Sonja"

Tutkielmassa käsitellään elinluovutuksia eläviltä henkilöiltä ja sitä kuka voi toimia elinluovuttajana maaliskuun alussa 2019 ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä annettuun lakiin (101/2001) voimaan tulleiden muutoksien jälkeen. Lisäksi selvitetään mitä mahdollisia ongelmia lakimuutokseen liittyy ja miten ne on lainsäädännöllä onnistuttu ehkäisemään. Suomessa halutaan lisätä elävien elinluovuttajien määrää. Elinluovuttajana voi toimia elävä henkilö tällä hetkellä käytännössä munuaisensiirroissa. Tällä hetkellä noin 90 prosenttia munuaisen siirroista tehdään kuolleilta henkilöiltä. Tavoitteen saavuttamiseksi maaliskuun alussa 2019 tuli voimaan uusi säännös, jonka mukaan täysi-ikäinen henkilö, joka kykenee päättämään hoidostaan, saa luovuttaa uusiutu-mattoman elimen tai uusiutumatonta kudosta sukulaisensa tai muun läheisensä sairauden tai vamman hoitoa varten. Jos vastaanottajan sukulainen tai muu läheinen ei sovellu luovuttajaksi, elimen tai kudoksen saa luovuttaa myös muu siihen sopiva täysi-ikäinen henkilö, joka kykenee päättämään hoidostaan. Tutkielmassa todettiin uuden kudoslain säännöksen olevan kaksivaiheinen. Ensin on selvitettävä voiko siirronsaajan sukulainen tai muu läheinen luovuttaa uusiutumattoman elimen. Tilanteissa, joissa sukulaiset tai muut läheiset eivät voi luovuttaa, voi elimen luovuttaa myös muu siihen sopiva täysi-ikäinen. Lisäksi lakimuutos, jolla mahdollistettiin elinluovuttajiksi soveltuvien elävien henkilöiden joukon laajentaminen saattaa lisätä riskiä eri elinluovutukseen liittyvien haasteiden esiintymiselle. Osaltaan elinluovutukseen soveltuvan joukon laajentamien myös vähentää riskiä tiettyihin haasteisiin. Elinluovutuksen ollessa mahdollista siten, että elinluovuttaja on elävä henkilö, on mahdollisuus painostukseen, taloudellisen edun tavoitteluun ja jopa elinkauppaan olemassa. Nämä kaikki on lailla kiellettyjä ja ihmisen elimien, kudoksien ja solujen lääketieteellisestä käytöstä säädettyyn lakiin lisättiin myös laintasoisesti vaatimus tutkimusten ja selvitysten tekemisestä, joiden tarkoituksena on varmistaa luovutuksen turvallisuus sekä sen vapaaehtoisuus ja se, että luovutukseen ei liity taloudellisen edun hankkimista tai tarjoamista. Tutkielmassa tehtiin tulkintasuositus, jonka mukaan säännöksen kohtaa sukulaisten ja muiden läheisten soveltuvuudesta tulisi tulkita mahdollisimman väljästi. Kynnys todeta sukulaiset ja muut läheiset soveltumattomiksi elinluovutukseen tulisi olla matala ja siirtymän muiden kuin sukulaisten tai muiden läheisten hyväksymiseen elinluovuttajiksi tulisi olla mahdollisimman sujuva. Tulkintaa tukevat biolää-ketiedesopimuksen lisäpöytäkirjan mahdollistama elinluovutus tuntemattomille henkilöille sekä hallituksen esityksessäkin esitetyt riskit läheisten kokemasta painostuksesta. Kynnystä pidettäessä matalana saavutetaan myös todennäköisemmin hallituksen esityksen tavoite elinsiirtojen lisäämisestä.