Browsing by Author "Jantunen, Viivi"

Tulliselvitysrikos lisättiin rikoslakiin vuonna 2009. Rikoslain 46 luvun 7 §:n nojalla tulliselvitysrikoksesta on tuomittava se, joka jättää täyttämättä tullilainsäädännössä säädetyn ilmoitus- tai tiedonantovelvollisuuden taikka sellaista velvollisuutta täyttäessään antaa väärän tai puutteellisen tiedon. Teolta tai laiminlyönniltä ei edellytetä konkreettista seurausta, vaan tunnusmerkistön toteutumisen kannalta riittävää on, että teko on omiaan aiheuttamaan 1) veron määräämättä jättämisen, sen määräämisen liian alhaisena tai veron aiheettoman palauttamisen, 2) tullivelkaa koskevan vakuuden määräämisen liian pieneksi taikka 3) laissa säädetyn tai sen nojalla annetun kiellon tai ehdon vastaisen tavaran maahantuonnin tai maastaviennin. Tulliselvitysrikos tulee sovellettavaksi toissijaisesti suhteessa rikoslain 29 luvun 1–3 §:n veropetosrikoksiin, 46 luvun 1–5 §:n säännöstely- ja salakuljetusrikoksiin sekä Euroopan yhteisön rajan yli kuljetettavan käteisrahan valvonnasta annetun lain mukaiseen käteisrahan ilmoittamisrikkomukseen. Lainsäädännön taustalla vaikutti lain esitöiden mukaan tullin talousrikostorjunnassa kohtaamat haasteet erityisesti rikostunnusmerkistöjen täyttymisen, rikosvastuun kohdentamisen ja tutkinnan kannalta välttämättömien pakkokeinojen riittävyyden näkökulmasta. Tulliselvitysrikoksesta haettiin uutta keinoa valtion ja EU:n fiskaalisten intressien suojaamiseen sekä tehokkaaseen järjestäytyneen talousrikollisuuden torjuntaan laajemmin. Lisäksi painotettiin kriminalisoinnin vaikutuksia yleisen turvallisuuden kohentumiseen rajaturvallisuutta vahvistaen. Työssä tarkastellaan ensinnäkin tulliselvitysrikosta osana talousrikosoikeudellista toimintakenttää. Käydään läpi talousrikoksille ominaisia piirteitä, jotka erottavat ne perinteisestä rikollisuudesta. Lisäksi tehdään katsaus talousrikostorjuntaan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tulliselvitys prosessina on avainasemassa tunnusmerkistön käyttöyhteyden ymmärtämiseksi. Tulliselvitys on menettely, jossa maahantuotavat tai maasta vietävät tavarat esitetään tullille tullimaksujen, verojen ja muiden maksujen keräämistä varten. Prosessin lisäksi käydään läpi tullirikollisuuden muotoja, jotka ovat olleet taustalla tulliselvitysrikoksen kriminalisointia suunniteltaessa. Erityisesti kiinnitetään huomiota verorikollisuuden torjuntaan tulliselvityskriminalisoinnin keinoin. Tulliselvitysrikostunnusmerkistö on osittain luotu tukkimaan veropetostunnusmerkistön soveltamisen aukkoja. Tämän vuoksi vertaillaan näitä kahta tunnusmerkistöä vaara- ja tahallisuuselementtien näkökulmasta sekä valaistaan sitä keskustelua, joka liittyy tulliselvitysrikoksen valmistelukriminalisointi –piirteeseen. Tulliselvityskriminalisointia arvioidaan preventiivisen rangaistusteorian kautta kriminalisoinnille asetettujen tavoitteiden näkökulmasta: millaisia rikoksia torjuvia vaikutuksia sillä tosiasiassa voidaan olettaa olevan. Kriminalisointia tarkastellaan myös kriminalisointiteorian näkökulmasta arvioiden sitä, täyttääkö tulliselvitysrikos epätäsmällisyyskiellon asettamat vaatimukset ja onko ultima ratio –periaate huomioitu tarpeellisessa määrin. Tavoitteiden toteutumista pohditaan läpi työn tehtyjen johtopäätösten sekä muutamien oikeustapausten kautta. Niiden valossa kovin voimakkaisiin johtopäätöksiin ei ole mahdollista päätyä, mutta yleisesti vaikuttaa siltä, ettei tulliselvitysrikos huomattavasti ole mullistanut talousrikostorjuntaa. Tunnusmerkistöjen täyttymisen ongelmiin tahallisuuden näkökulmasta ollaan törmätty myös tulliselvitysrikoksen kanssa vaikka sillä nimenomaan haettiin ratkaisua veropetoksen yhteydessä havaittuun ongelmaan. Työn loppuosassa esitetään ultima ratio –periaatteen mukaisesti vaihtoehtoisia keinoja, joilla olisi voitu pyrkiä ja toisaalta myös päästä samoihin tavoitteisiin, joita tulliselvitysrikoksella on ollut. Näistä esitellään viranomaisyhteistyön tehostaminen ja kehittäminen sekä voimassa olevan lainsäädännön kehittäminen erityisesti veropetostunnusmerkistöä silmälläpitäen. Viranomaisyhteistyötä pitäisi tehostaa eteenkin tullin ja veroviranomaisten välillä; liittyyhän tullirikollisuuteen huomattava määrä verorikollisuutta. Veropetoksen tunnusmerkistöön tehtävät muutoksilla olisi voitu torjua niitä ongelmia, joita tunnusmerkistön täyttymiseen liittyi. Loppuun sisältyy myös kritiikki kriminalisointia kohtaan siitä näkökulmasta, ettei sillä ole edes pyritty puuttumaan tullirikollisuuden kannalta haitallisimpaan ja suurimpaan ilmiöön eli kaksoislaskutukseen. Tältä osin ehdotetaan ryhtymistä lainsäädäntö- sekä asennemuutostoimiin asian korjaamiseksi.