Browsing by Author "Japisson, Emma"

Pro gradu tutkielmassani tutkin sitä, miten kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamista voidaan selittää Alasuutarin, Rautalinin ja Syväterän kehittämällä episteemisen pääoman teorialla. Tarkastelen tutkielmassani Ihmisoikeuskeskuksen, oikeusasiamiehen ja eduskunnan julkaisuja sekä Helsingin Sanomissa julkaistuja artikkeleita teoriaohjautuvan teemoittelun keinoin. Episteemisen pääoman teorian mukaan instituutioiden levittämiseen liittyy neljän tyyppistä auktoriteettia: ontologista, moraalista, kapasiteettiperusteista ja karismaattista auktoriteettia. Globaalien instituutioiden diffuusion tutkimuksessa promoottorien rooli ja vallan kerääntyminen jäävät tyypillisesti vähälle huomiolle. Aikaisemmassa instituutioiden leviämistä käsittelevässä tutkimuksessa on tarkasteltu laajalti valtioiden syitä instituutioiden omaksumiseen. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, ketkä instituution perustamista edistävät ja mitkä heidän motiivinsa ovat. Ontologisella auktoriteetilla tarkoitetaan asiantuntijavaltaa: asiantuntijoina koetut henkilöt puoltavat instituution perustamista. Asiantuntijat voivat episteemisen pääoman teorian mukaan määritellä jossain määrin instituution ympärillä olevaa todellisuutta ja siten oikeuttaa instituution luomisen. Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution luomisessa asiantuntijoiden kommentit instituution perustamisen puolesta olivat merkittävässä roolissa. Kaikki instituution perustamista kommentoineet esiintyivät jonkinlaisina asiantuntijoina. Ihmisoikeusinstituutio ei kuitenkaan ole vielä saavuttanut keskeistä roolia suomalaisena ihmisoikeuksien asiantuntijana. Moraaliseen auktoriteettiin vedotaan yhteisten arvojen tai normien kautta. Ihmisoikeusinstituution perustamista edeltäneissä keskusteluissa ja kannanotoissa vedottiin yllättävän vähän moraalisiin syihin. Koko kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää voidaan kuitenkin pitää moraalisen auktoriteetin ilmentymänä. Ihmisoikeudet ovat samat kaikkialla ja niiden tunnustamatta jättäminen voi asettaa kansallisvaltion haastavaan asemaan. Ihmisoikeusinstituution perustamista perusteltiin eniten nimenomaan kapasiteettiperusteisen auktoriteetin näkökulmasta. Kapasiteettiperusteista auktoriteettia luotiin Ihmisoikeuskeskuksen perustamisen yhteydessä useasta näkökulmasta. Toisaalta viitattiin ulkoisiin auktoriteetteihin ja niiden resursseihin, eniten YK:n vaatimuksiin ja potentiaalisiin uhkiin, jos instituutio jätetään perustamatta. Toisaalta tukeuduttiin instituution tuleviin resursseihin: siihen, miten ihmisoikeusinstituutio kokoaa hajanaisen kentän toimijat yhteen ja tehostaa resurssien käyttöä ja miten ihmisoikeustyö kaipaa lisää resursseja, jotta ongelmiin voidaan tehokkaasti puuttua. Episteemisen pääoman teorian mukaan karismaattista auktoriteettia voi olla joko henkilöllä tai organisaatiolla. Organisaatiossa tai instituutiossa tulisi kuitenkin olla jotain vetovoimaista, jotain erityisen vaikuttavaa. Tutkielmani aineistossa ei ilmennyt selkeitä karismaattisen auktoriteetin piirteitä. Tämä voi kertoa joko tapauksen poikkeuksellisuudesta tai episteemisen pääoman teorian heikosta selitysvoimasta. Episteemisen pääoman teorian avulla voidaan selittää Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution perustamista. Teorian selitysvoima ei kuitenkaan ole täydellinen, sillä teoria ei esimerkiksi tarjoa välineitä instituution perustamisen vastustamisen analyysiin.