Browsing by Author "Kaakinen, Heidi"

Avioehtosopimusta on alkujaan luonnehdittu tiukan sisältöpakon alaiseksi perhevarallisuusoikeudelliseksi sopimukseksi, jonka mahdollinen sisältö on yksiselitteisesti määritelty avioliittolain 41 §:ssä. Lainsäädäntöympäristön muutosten ja oikeudellisen ajattelun vapautumisen myötä on oikeuskirjallisuudessa kuitenkin viime vuosikymmeninä esitetty hyväksyttäviksi myös uudenlaisia ehtoja. Vuonna 2000 korkein oikeus antoi ratkaisun KKO 2000:100, jossa päteväksi todettiin avioehtosopimukseen otettu määräys, jolla avio-oikeutta oli rajoitettu ainoastaan avioeron varalta. Ratkaisun antamisen jälkeen on ollut selvää, että avioehtosopimusmääräyksen sitominen mahdollisista ositusperusteista avioeroon on sallittua. Sen sijaan ongelmallisempi on kysymys siitä, voidaanko määräystä sitoa toiseen mahdolliseen ositusperusteeseen eli puolison kuolemaan. Tässä tutkimuksessa onkin pyritty selvittämään, voivatko puolisot pätevästi rajoittaa avio-oikeuttaan vain jäämistöositukseen kohdistuvalla määräyksellä. Aihetta koskevat oikeuslähteet ovat vähissä oikeuskäytännön puuttuessa täysin, esityöaineiston ollessa kysymyksen suhteen vanhentunutta ja oikeuskirjallisuuden kannanottojen harvalukuisia. Kysymystä on tästä syystä tarkasteltu lähinnä perintökaaren perintösopimukset kieltävän säännöksen (PK 17:1.1) soveltumisen, perintökaaren ja avioliittolain tavoitteiden sekä lainsäädännön systematiikan näkökulmista. Kuolemaan sidottujen määräysten yleistarkastelun lisäksi tutkimuksessa on erikseen arvioitu erästä kuolemaan sidottujen avioehtosopimusten tyyppiä: leskeä suosivia avioehtosopimuksia. Leskeä suosivalla avioehtosopimuksella on tutkimuksessa tarkoitettu avioehtoa, jonka mukaan toisen puolison kuollessa eloon jääneellä, nimeämättömällä puolisolla on avio-oikeus ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen, mutta kuolleen puolison avio-oikeutta on rajoitettu. Leskeä suosivien määräykset ovat viime vuosina yleistyneet. Määräysten suosiota selittää se, että tällaisella ehdolla leskelle on mahdollista siirtää jopa puolet kuolleen puolison nettovarallisuudesta jo osituksessa. Leskeä suosivien määräystä on tutkimuksessa tarkasteltu edellä mainittujen seikkojen lisäksi muun muassa rintaperillisten lakiosasuojan, lesken aseman ja perintöverotuksen näkökulmista. Tutkimuksessa on päädytty pitämään kuolemaan sidottuja avioehtosopimusmääräyksiä lähtökohtaisesti pätevinä. Pätevyyttä on tutkimuksessa perusteltu muun muassa avioehtosopimusten erityisluonteella sekä sen tarjoamien mahdollisuuksien ennallaan säilymisellä. Avioehtosopimuksella on nimittäin aina voitu pätevästi vaikuttaa myös jäämistöositukseen, eivätkä kuolemaan sidotut määräykset erityisesti heikennä perillisten tai muiden kolmansien asemaa taikka jäämistöoikeudellisen sääntelyn yhtenäisyyttä. Pätevyyden epääminen ei myöskään olisi tehokas ratkaisu, sillä puolisot voisivat päästä vastaavaan lopputulokseen käyttämällä yleisesti hyväksytyn osituksen esisopimuksen ja avioehtosopimuksen yhdistelmää. Leskeä suosivien määräysten osalta tutkimuksessa on päädytty päinvastaiseen lopputulokseen. Leskeä suosivia määräyksiä tulisi siis pitää pätemättöminä. Syynä pätemättömyydelle on tutkimuksessa esitetty erityisesti mahdollisuudet rintaperillisen lakiosasuojan olennaiseen ja automaattiseen kaventamiseen sekä testamenttisääntelyn kiertämiseen. Leskeä suosivien määräysten pätemättömyyttä ei ole myöskään mahdollista sivuuttaa osituksen esisopimuksen avulla toisin kuin tavanomaisten kuolemaan sidottujen määräysten kohdalla.