Browsing by Author "Klami, Liisa"

Tämän eläinoikeuden alaan kuuluvan tutkielman aiheena on eläinten oikeusturva. Tässä kirjoituksessa sillä tarkoitetaan eläinten tai näiden etua ajavien tahojen pääsyä oikeuteen silloin, kun eläinten oikeudellisesti tunnustettuja intressejä on loukattu. Aihetta käsitellään hallinto- ja rikosprosessin kontekstissa. Tutkielman pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on: miten eläinten oikeusturva voitaisiin toteuttaa? Lisäksi tutkielmassa vastataan kysymyksiin: onko eläinten oikeusturvalle tarvetta ja mitä hyviä ja huonoja puolia erilaisiin eläinten oikeusturvan toteuttamistapoihin liittyy? Eläinten oikeusturvan tarvetta perustelee ensinnäkin se, että nykytilanteessa eläinten oikeusturvan toteutumisessa on selkeä aukko. Eläin ei ole asianosaisen asemassa sitä koskevassa, eläinsuojelusäännösten rikkomiseen liittyvässä hallinto- ja rikosprosessissa. Näissä prosesseissa eläimen etu tulee huomioiduksi lähinnä vain muiden intressien, kuten rikosoikeudellisen vastuun ajamisen tai aineellisen totuuden selvittämisen kautta. Toisekseen tutkielmassa esitetään, että oikeuksien menettelyllistä suojaa voidaan pitää aitojen oikeudellisten oikeuksien edellytyksenä. Pyrittäessä eläinten oikeudellisen aseman vahvistamiseen, on eläinten oikeudellisesti tunnustettujen intressien menettelyllistä suojaa tästäkin syystä perusteltua vahvistaa. Analyyttista selvyyttä tutkimuksen kohteeseen haetaan jaottelemalla eläinten oikeusturvan toteuttamiskeinot suoraan ja epäsuoraan oikeusturvaan. Suoralla oikeusturvalla tarkoitetaan eläimen asianosaisasemaan perustuvaa pääsyä oikeuteen. Epäsuoralla oikeusturvalla sen sijaan tarkoitetaan järjestelyä, jossa oikeutta käydään eläimen etuja ajaen, mutta jonkin muun tahon kuin eläimen itsensä nimissä. Suora oikeusturva edellyttää eläimen asianosaiskelpoisuutta. Tutkielmassa ehdotetaan, että tämä voitaisiin toteuttaa joko laajentamalla vallitseva oikeussubjektikäsitys eläimiä koskevaksi tai irrottamalla se asianosaiskelpoisuudesta. Epäsuoran oikeusturvan toteuttamiskeinoista taas tarkastellaan erityisesti järjestelyä, jossa eläinjärjestöille annettaisiin valitusoikeus eläimiä koskevista hallintopäätöksistä. Tutkielman lopussa vertaillaan suoraa ja epäsuoraa oikeusturvaa toisiinsa. Epäsuora oikeusturva nähdään näistä kahdesta helpommin toteutettavissa olevana vaihtoehtona, sillä se ei edellytä oikeuden syvätasoon sisältyvien peruskäsitteiden uudelleenarviointia. Käytännön esimerkit viittaavat siihen suuntaan, että epäsuora oikeusturva voi myös olla tehokasta. Toisaalta suora oikeusturva saattaa olla pitkäikäisempi ratkaisu, sillä toteutuessaan se sementoi muutoksen oikeuden hitaasti muuttuvaan syväkerrokseen. Sitä voidaan pitää myös tarkoituksenmukaisempana, sillä tuntoisuudestaan johtuen eläinten voidaan katsoa soveltuvan oikeuksien haltijoiksi ja juridisiksi henkilöiksi. Tällöin myös oikeudelliset asemat, kuten asianosaisasema, on perusteltua liittää niihin suoraan.