Browsing by Author "Klemola, Eeva"

Tutkielmassa tarkastellaan Aila Meriluodon ja Märta Tikkasen omaelämäkerrallisia tekstejä keskittyen analysoimaan resilienssiä ja koherenssin tunnetta sekä niiden rakentumista. Aineisto koostuu kahdesta kaunokirjallisesta teoksesta, joiden avulla tarkastellaan myös kirjoittajasubjektien toimijuutta. Teokset ovat Aila Meriluodon (1996) Vaarallista kokea − Päiväkirjat vuosilta 1953–1975 ja Märta Tikkasen (1978) Vuosisadan rakkaustarina. Tutkielmassa vastaan kysymykseen: Miten resilienssi ja koherenssin tunne ilmenevät omaelämäkertakirjoittajien teksteissä? Taustaoletuksen mukaisesti klassikkoteosten tunnetuksi tekemät haastavat parisuhteet tarjoavat mahdollisuuden resilienssin ja koherenssin tunteen paikantamiseen ja tutkimiseen. Parisuhteista toista varjosti puolison alkoholin käyttö (Tikkanen) ja toista puolison mielenterveysongelmat (Meriluoto), mitä tutkielmassa katsotaan toiseuden kautta, vieraina parisuhteen yhteisyydessä. Toiseus muodostaa myös viitekehyksellisen lähtötilanteen, jossa kirjoittajien tekstejä tarkastellaan. Kvalitatiivisen aineiston analyysissa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysia. Analyysin pohjalta aineisto on jäsennelty kuuteen alueeseen: 1) toiseus, 2) vuorovaikutus, 3) parisuhde, 4) muutos, 5) ajallisuus ja 6) toimijuus. Resilienssi ja koherenssin tunne ilmenivät teksteissä kirjoittajien lisääntyneenä toimijuutena. Niillä oli vaikutuksensa parisuhteen sidoksellisuuden säätelyyn, jossa tunnistettiin erillisyyttä ja haettiin tilaa oman merkityksenannon mukaisesti. Subjektiuden kasvaminen heijastui myös vallan jakautumiseen. Muutoksessa keskeistä oli siirtymä, johon liittyi voimavarojen uudelleenkohdistus. Teksteistä pystyi paikantamaan resilienssiä ja koherenssin tunnetta sekä tuottamaan niille sisältöjä. Resilienssiä tarkasteltiin prosessimaisesti kehittyvänä, mikä haasteellisen elämäntilanteen ajallisessa jatkumossa muodosti omanlaisensa rakenteen. Koherenssin tunne resilienssiä täydentävänä näkökulmana tuotti tietoa kirjoittajien kyvystä suhtautua sosiaalisen ympäristön haasteisiin. Kaunokirjalliset teokset tutkimusaineistona sekä elämänkokemusten ja ilmiöiden kuvaajina täyttivät tehtävänsä toisenlaisena tiedontuottamisvälineenä, minkä moninäkökulmaisuudesta myös sosiaalityö voi hyötyä. Aineiston julkisuus ja aihepiirin sensitiivisyys nostivat eettiset kysymykset pohdittaviksi. Tutkielman haasteena näyttäytyi tulkinnallisuus, mitä myös resilienssin ja koherenssin tunnistaminen omaelämäkerrallisista teksteistä vaativat.