Browsing by Author "Klemola, Emilia"

Energiankulutuksen nykyistä vahvempi pohjautuminen uusiutuvilla energianlähteillä tuotettuun sähköön on asetettu tavoitteeksi sekä kansallisella että kansainvälisellä ja EU:n tasolla. Suomessa tavoitteen saavuttamiseksi uusiutuvan energian tuotantoa on edistetty eri keinoin, joista keskeisimpänä voidaan pitää uusiutuvalle energialle myönnettävää tuotantotukea. Vuodesta 2011 Suomessa on ollut voimassa syöttötariffeihin perustuva uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmä, jota on kuitenkin pidetty valtiolle liian kalliina. EU:n komission vuoden 2014 suuntaviivoissa valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle on todettu, että perustamalla uusiutuvalle energialle myönnettävät tuet markkinavälineisiin, kuten tarjouskilpailumenettelyihin, voidaan todennäköisimmin saavuttaa tavoite markkinaehtoisesta uusiutuvan energian tuotannosta. Suuntaviivojen perusteella Suomessakin on käynnistetty lainsäädäntötyö uusiutuvan energian tuotantotukijärjestelmän muuttamiseksi tarjouskilpailuihin perustuvaksi. Syyskuussa 2017 julkaistiin hallituksen esitysluonnos preemiojärjestelmästä, jossa uusiutuvan energian tuotantotuen myöntäminen perustuisi tarjouskilpailuihin osallistuvien voimalaitoshankkeiden edullisuusjärjestykseen. Uusiutuvan energian tarjouskilpailuja koskevassa tarkastelussa keskeiseksi on nähty se, että tarjouskilpailu luo riittävän velvoitteen kilpailutuksen voittaneiden hankkeiden toteuttamiseen. Tutkielmassa tarkastellaankin sitä, millainen preemiojärjestelmää koskevan esitysluonnoksen perusteella olisi Suomessa järjestettävään uusiutuvan energian tarjouskilpailuun osallistuvan hankekehittäjän velvoite toteuttaa kilpailutettu hanke tarjouksensa mukaisesti. Tältä osin tutkielmassa päädytään toteamaan, että kustannustehokkuuden kannalta perustellustikin preemiojärjestelmään hakeutumisesta syntyvät velvoitteet on nähtävä hyvin sitovina, ja niiden edellyttävän siten hankekehittäjältä hankkeen toteuttamiskelpoisuuden huolellista varmistamista ennakolta. Uusiutuvan energian lisäämistavoitteiden vaikuttaessa keskeisesti siihen, miten tuotantotukea käytetään uusiutuvan energian edistämiseen, tarkastellaan tutkielmassa kilpailutettujen hankkeiden toteutumista myös näiden tavoitteiden valtiolle asettamista lähtökohdista. Tutkielmassa kysytään, miten uusiutuvan energian hankekehityksen kannalta olennainen ympäristöoikeudellinen lainsäädäntö tukee uusiutuvan energian hankekehitystä, ja siten investointeja uusiutuvaan energiaan. Valtion näkökulmasta tehtävässä tarkastelussa tutkielmassa kiinnitetään huomiota erityisesti hankekehitysvaiheeseen liittyvien hallintoprosessien ennakoitavuuteen keskeisenä tekijänä investointivarman ympäristön luomisessa. Uusiutuvan energian lisäämistavoitteiden toteutumisen osalta tutkielmassa päädytään toteamaan, että uusiutuvan energian investointien toteutumiseksi valtiolla on katsottava olevan tärkeä asema ennen kaikkea investointeja helpottavan ympäristön luomisessa sekä esittämään tältä osin joitakin erityisesti ympäristöoikeudellista lainsäädäntöä koskevia kehitysehdotuksia.