Browsing by Author "Klemola, Maiju"

Pilvipalvelut ovat 2010-luvun muoti-ilmiö, joiden merkitys kasvaa jatkuvasti. Pilvipalveluiden yleistymisen seurauksena myös niitä koskevat tekijänoikeuskysymykset ovat tulleet kansainväliseen keskusteluun. Pilvipalvelu on sovellus, jossa tallennus tapahtuu kovalevyn sijaan verkkoon. Pilvipalveluun tallennettua sisältöä voidaan käyttää eri laitteilta eri paikoissa, jopa samanaikaisesti. Tekijänoikeuden näkökulmasta sallitun toiminnan rajat pilviympäristössä eivät ole selkeät. Tekijänoikeuskäsitteiden ja pilviympäristön välillä on tiettyjä jännitteitä. Tekijänoikeuskäsitteistön ja pilviympäristön yhteensovittamista on pidetty ongelmallisena, sillä taloudellisten oikeuksien on nähty olevan liian juurtuneita offline-maailmassa valmistettaviin analogisiin teoskopioihin. Voidaan väittää, että tekijänoikeussääntelyn pyrkimys tekniikkaneuraalisuuteen on tältä osin epäonnistunut tai ainakin vanhentunut. Tutkimuksen lähtökohtana on analysoida perinteisen tekijänoikeuskäsitteistön soveltumista pilvipalveluympäristössä. Tarkastelussa keskitytään tekijänoikeuden taloudellisten oikeuksien konstruoimiseen. Pilvipalveluissa merkityksellisiä taloudellisia oikeuksia ovat kappaleen valmistamisoikeus ja yleisön saataviin saattaminen. Poikkeuksena oikeudenhaltijan yksinoikeuteen, jokaisella on oikeus valmistaa muutama teoskappale yksityiseen käyttöön. Perinteiseen kovalevytallentamiseen verrattuna pilvipalvelu on tallennusympäristönä olennaisesti erilainen ja osa tekijänoikeuslain käsitteistä soveltuu pilviympäristöön varsin huonosti. Tutkielmassa analysoidaan, miten tekijänoikeuslain yksityisen kopioinnin edellytykset täyttyvät pilvipalveluissa ja milloin toiminta tulee ennemmin arvioitavaksi yleisön saataviin saattamisena. Kysymyksen lähestymisessä yleisön ja yksityisen piirin käsitteiden analysoinnilla on keskeinen merkitys. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain vastuuvapaussäännösten soveltumista pilvipalvelun tarjoajan toimintaan. Pilvipalvelut ovat tyypillisesti hybridi-palveluita, jotka käsittävät muitakin toimintoja kuin pelkän tallennuspalvelun. Lain lähtökohtana on välittäjäryhmien kategorisointi kolmeen ryhmään. Erilaiset välittäjäroolit ovat monimuotoistuneet ja välittäjän ja sisällöntuottajan roolit ovat lähentyneet, mikä aiheuttaa ongelmia palveluntarjoajan toiminnan sovittamisessa lain vastuuvapaussäännöksiin. Ratkaisuna tutkielmassa esitetään nykyistä kokonaisvaltaisempaa palveluntarjoajan roolin arviointia vastuuvapaussäännösten soveltumisen analysoinnissa. Palveluntarjoajien toimintaa tulisi arvioida toiminnan tosiasiallisen luonteen mukaan. Merkityksellisiä arviointiperusteita voisivat olla esimerkiksi osallistuminen sisällöntuotantoon, loukkaavasta sisällöstä saatava taloudellinen hyöty sekä palveluntarjoajan tietoisuuden arviointi. Tutkimus on oikeusdogmaattinen. Tutkimuskysymyksiä analysoidaan vallitsevan kansallisen lainsäädännön valossa. Monet kysymykset ovat avoinna, ja tutkimus nojaa eritoten oikeuskirjallisuudessa ja kansainvälisillä forumeilla pilvipalveluista käytyyn keskusteluun sekä viimeaikaiseen valmisteluaineistoon. Myös analogiatulkintaa käytetään apuna tutkimuskysymysten analysoinnissa. Toimintaympäristön kansainvälisyys huomioiden ulkomaista aineistoa hyödynnetään argumentointia vahvistavassa ja täydentävässä tarkoituksessa. Tutkimuskysymyksiä pyritään lähestymällä ongelmakeskeisesti tunnistamalla sääntelyn ja teknologian välisiä ongelmakohtia ja analysoimalla niihin soveltuvia ratkaisuvaihtoehtoja sen sijaan, että pyrittäisiin tarjoamaan lopullisia vastauksia. Sääntelyn uudistamiseksi ja harmonisoimiseksi on vireillä aloitteita sekä kansallisella että EU-tasolla. Toistaiseksi mitään lopullista ei ole esitetty. On odotettavissa, että erityisesti EU:n valmisteilla oleva selvitys ja sitä seuraavat lakiesitykset tulevat selkeyttämään oikeustilaa lähivuosina. Oikeustilan avoimuudesta johtuen tutkielmassa voidaan ainoastaan esittää mahdollisia ratkaisumalleja. Oikeustilaa on seurattu 22.2.2013 asti.