Browsing by Author "Klemola, Vilja"

Henkilötietojen laajamittainen käsittely ja julkaisu ovat olennainen osa nykyjournalismia. Henkilötietolakimme, jolla on implementoitu EU:n tietosuojadirektiivi, sisältää toimituksellisen eli journalistisen tarkoituksen poikkeuksen 2 §:n 5 momentissa. Poikkeus rajaa median pitkälti henkilötietolain henkilötietojen käsittelyvaatimusten ulkopuolelle. Myös EU:n uusi yleinen tietosuoja-asetus, jonka kansallinen soveltaminen alkaa toukokuussa 2018, sisältää journalistisen tarkoituksen poikkeuksen mahdollistavan 85 artiklan, mutta journalistista tarkoitusta ei ole määritelty kotimaisessa tai EU-lainsäädännössä. Koska EU:n yleinen tietosuoja-asetus muuttaa henkilötietolakiamme, tutkielma tarkastelee de lege ferenda -näkökulmasta yleisen tietosuoja-asetuksen vaikutusta henkilötietojen käsittelyyn journalistisessa tarkoituksessa. Tutkielma keskittyy erityisesti viranomaisten julkisista henkilörekistereistä saatujen henkilötietojen massamuotoiseen julkaisuun mediassa. Julkiset verotiedot on nostettu keskeisimmäksi henkilötietoesimerkiksi, jonka vuoksi tutkielmassa pohditaan myös verotietojen viranomaisjulkisuuden kehitystä ja julkisuuden perusteita. Lisäksi käsitellään yleisen tietosuoja-asetuksen vaikutusta kansalliseen julkisuusperiaatteeseen ja verotietojen julkaisuun mediassa. Myös verokoneiden journalistisen tarkoituksen toteuttamista tarkastellaan. Tutkielman johdattelevassa ja taustoittavassa toisessa luvussa käydään läpi henkilötietojen suojan kehitystä yksityiselämän suojan osasta itsenäiseksi perusoikeudeksi ja tarkastellaan relevanttia eurooppalaista oikeuskäytäntöä. Lisäksi sananvapauden, tiedonvälityksen vapauden ja mediavapauden merkitystä demokraattisessa yhteiskunnassa käsitellään. Koska tutkielmassa on valittu viranomaisjulkiset henkilötiedot tarkastelun kohteeksi, julkisuusperiaatteen roolia ja kehitystä Suomessa tarkastellaan. Tässä yhteydessä pohditaan lyhyesti myös EU:n julkisen sektorin hallussa olevan avoimen datan uudelleenkäyttöä koskevan direktiivin eli PSI-direktiivin suhdetta kotimaiseen julkisuusperiaatteeseen. Tutkielman kolmannessa luvussa pyritään löytämään kotimaisen ja eurooppalaisen oikeuskäytännön pohjalta ne elementit, joiden avulla voidaan arvioida journalistisen tarkoituksen toteutumista kun julkaistaan verotietoja tai muita viranomaisjulkisia henkilötietoja. Keskeisimpänä oikeustapausesimerkkinä toimii Veropörssi-tapaus (KHO 2009:82, Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu C-73/07 Satakunnan markkinapörssi ja Satamedia ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen jaostoratkaisu Satakunnan Markkinapörssi Oy ja Satamedia Oy v. Suomi). Tietojen julkaisua pohdittaessa voidaan ensinnäkin kiinnittää huomiota henkilötietojen käsittelytarkoitukseen. Julkaisun tavoitteena on oltava tietojen, mielipiteiden tai ajatusten jakaminen yleisölle, ja julkaisun on palveltava yleistä etua. Julkaisutoiminnan kaupallinen tarkoitus ei automaattisesti sulje pois journalistista tarkoitusta, kuten ei myöskään raakatietojen massamuotoinen julkaisu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, onko julkaisun todellisena tarkoituksena yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen, vai julkaistaanko tietoja vain yksittäisten ihmisten uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Tätä arvioidessa voidaan kiinnittää huomiota myös niiden luonnollisten henkilöiden, joiden tietoja julkaistaan, asemaan yhteiskunnassa. Tiedonsiirron välineellä ei ole väliä, ja se voi tapahtua esimerkiksi internetin kautta tai perinteisen paperisen painotuotteen muodossa. Digitalisoitunut informaatioyhteiskuntamme mahdollistaa sananvapauden käytön selkeästi helpommin ja laajemmin kuin koskaan aikaisemmin. Digitalisoitumiskehitys onkin osaltaan laajentanut journalistista toimintaa harjoittavien joukkoa, sillä laajaa julkisuutta saavuttavat perinteisten joukkoviestintävälineiden välittämien viestien lisäksi yhä enenevissä määrin yksityiset ja usein anonyymit henkilöt internetin kautta muun muassa blogeissa ja sosiaalisessa mediassa. Tämä kehitys tulee todennäköisesti johtamaan siihen, että perusoikeuskollisioita sananvapauden ja sananvapautta rajoittavien perusoikeuksien välillä, mukaan lukien yksityiselämän ja henkilötietojen suoja, joudutaan tulevaisuudessa tulkitsemaan yhä enemmän. Nyky-yhteiskunnassa ei ole itsestään selvää, että yksinomaan perinteiset journalistiset instituutiot toimivat ”vallan vahtikoirana”, ja kautta tutkielman pyritäänkin pohtimaan journalistin ja journalismin käsitettä oikeudellisesta näkökulmasta, sekä tarkastelemaan mediavapauden toteutumista EU:n tietosuoja-asetuksen kansallisen soveltamisen alettua.