Browsing by Author "Koivurinne, Riku"

Tutkimuksessa tarkastellaan sukupuoleen liittyviä diskursseja japanilaisten taiko-rumpuryhmien kontekstissa. Taiko terminä kuvaa perinteistä japanilaista rumpua, mutta nimeä käytetään kuvaamaan myös 1950-luvulla syntynyttä esiintymismuotoa, jossa yleensä suuri joukko esiintyjiä soittaa samanaikaisesti kyseisiä rumpuja käyttäen. Tällä taidemuodolla on syntymästään lähtien ollut hyvin maskuliininen imago pääasiassa sen fyysisyyden vuoksi, mutta viime vuosikymmeninä naisten määrä taikoa esittävissä kokoonpanoissa on kasvanut merkittävästi. Harrastajaryhmissä tämä kasvu on ollut vielä ammattilaisryhmiäkin merkittävämpää, ja tutkimuksen kohteena toimivassa taiko-rumputunteja järjestävässä yrityksessä naisten määrä on lähes 90% osallistujista. Tutkimus analysoi syitä naisten suureen määrään tässä maskuliinisena pidetyssä musiikkimuodossa, tavoitteena verrata tuloksia laajemmin sukupuoliroolien kehitykseen japanilaisessa yhteiskunnassa. Harrastajataikon tapauksessa tarkoitus on myös avata tietä jatkotutkimukselle, sillä sitä ei ole tieteellisesti tutkittu juuri ollenkaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Teoreettisena pohjana käytän Judith Butlerin Hankala sukupuoli-kirjassa teorisoimaa performatiivisuutta, jonka lisäksi tilan käsitettä avataan third place-teorioiden kautta. Metodina työssä toimii kriittinen diskurssianalyysi. Pääasiallisena aineistona käytän kesällä 2015 suoritettuja haastatteluita Kiotossa sijaitsevassa Taiko Center-yrityksessä, joka järjestää harrastajille suunnattuja taiko-kursseja. Kymmentä taikoa harjoittelevaa henkilöä haastateltiin erinäisiin yhteiskunnallisiin ja sukupuolisiin teemoihin liittyen, ja Suomeen palattuani käänsin haastattelut englanniksi. Taikoa käsittelevää kirjallista aineistoa on olemassa varsin rajatusti, mutta muutamia kirjoja ja tutkimuksia taikoon liittyen on tehty, ja näitä lainataan työssä laajasti. Ammattilaistaikoa tutkittaessa lähdemateriaalista löytyy useita diskursseja joissa aktiivisesti haastetaan taikon standardiksi muodostunutta maskuliinista luonnetta. Näitä diskursseja olivat mm. shinton käyttäminen perusteena naisten tasa-arvoiselle kohtelulle taikossa ja lihaksikkaan naisvartalon esittäminen tietyissä nais- ja sekaryhmissä. Erityisesti tässä yhteydessä performatiivinen teoria osoittautui hyödylliseksi. Harrastajataikossa sukupuoleen liittyvät diskurssit olivat huomattavasti neutraalimpia kuin ammattilaistaikossa, ja haastatteluista kävi ilmi että niin naiset kuin miehet näkevät taikon harjoitteluympäristön hyvin sosiaalisena ja suvaitsevana paikkana. Tutkimuksen tulokset osoittavat harrastajataikon olevan poikkeuksellisen tasa-arvoinen ympäristö. Se on myös poikkeuksellinen sukupuolijakaumaltaan ja suhteellisen iäkkäältä jäsenistöltään, tulosten viitaten erityiseen hyödyllisyyteen ja tarpeeseen näille ryhmille. Harrastajataikon tasa-arvoinen asema osoitetaan osittain saavutetuksi ammatilaistaikon radikaalien diskurssien ansiosta, joiden avulla naiset ovat voineet alkaa semioottisesti etsimään omaa asemaansa taikon maailmassa ilman tulemista kyseenalaistetuksi. Tutkimusta voidaan hyödyntää arvioidessa sukupuolisia ongelmia erinäisissä harrastuspiireissä, ja myös tutkiessa taitavan semantiikan käyttöä tasa-arvon edistämisessä erityisesti Japanin kontekstissa.