Browsing by Author "Koivusalo, Jussi"

Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä 1.12.2009 ja sitä myöten Euroopan unionin perusoikeuskirjan (POK) sitovaksi oikeuslähteeksi vahvistaminen varmisti perusoikeuksien pysyvän paikan unionin oikeudessa. Nykyään Euroopan unionista tehty sopimus tunnustaa kolme eri lähdettä unionin perusoikeuksille: perusoikeuskirja, Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS) sekä unionin yleiset oikeusperiaatteet siten, kuin ne on tunnustettu jäsenvaltioiden yhteisissä valtiosääntöperinteissä. Perusoikeuksien asema unionin oikeudessa on nykyään siten laajalti tunnustettu sekä niiden tarjoaman suojan tulisi olla useiden lähteiden johdosta varsin kattava. Euroopan unionin kilpailusääntöjen täytäntöönpanoa koskeva neuvoston asetus 1/2003 tuli voimaan vuonna 2004 ennen unionin perusoikeusjärjestelmän uudistusta. Asetuksen perusteella Euroopan komissiolla on laaja harkintavalta koskien unionin kilpailusääntöjen rikkomisten havaitsemista, tutkimista sekä rankaisemista. Kilpailunrajoituksia tutkiessaan komissiolla on valtuudet suorittaa yllätystarkastuksia yritysten liiketiloissa ja muissa tiloissa, mikäli se epäilee tarkastuksen edesauttavan kilpailunrajoituksen selvittämistä. Yllätystarkastukset voidaan toimittaa suoraan tarkastuksen kohdetta sitovan komission päätöksen perusteella. Tarkastusten yhteydessä komissiolla on muun muassa valtuudet päästä yritysten kaikkiin tiloihin, tarkastella ja kopioida mitä tahansa tarkastuksen kohteeseen liittyviä asiakirjoja sekä vaatia suullisia selvityksiä yrityksen edustajilta paikan päällä. On selvää, että tällaisella tarkastustoiminnalla voi olla vakavia vaikutuksia yritysten unionin oikeuden perusteella nauttimaan perusoikeuksien suojaan. Tarkastustoiminnan yhteydessä etenkin yksityisyyden ja kotirauhan suoja sekä oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin nousevat esille. Perusoikeuksien suojaamisen vaatimuksesta ja komission velvollisuudesta toteuttaa unionin kilpailusääntöjä tehokkaasti etenkin yllätystarkastusten muodossa seuraa, että nämä kaksi vaatimusta ovat usein ristiriidassa keskenään. Komission täytäntöönpanotoimien tulisi olla tarpeellisia ja suhteellisia niillä tavoiteltuihin päämääriin nähden. Lisäksi komission tulisi noudattaa ja kunnioittaa unionin oikeudessa taattuja perusoikeuksia kilpailusääntöjen täytäntöönpanoon liittyvässä toiminnassa. Lopullisesti on Euroopan unionin tuomioistuimen tehtävä valvoa, että komissio noudattaa näitä vaatimuksia toiminnassaan. Unionin tuomioistuin onkin muotoillut oikeuskäytännössään eri oikeusturvatakeita, jotka liittyvät yritysten perusoikeuksiin komission yllätystarkastusten yhteydessä. Tutkielma käsittelee yllä kuvattujen perusoikeusvaatimuksien sekä komission suorittamien yllätystarkastusten välistä suhdetta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää unionin oikeudessa nykyään vaikuttavien perusoikeuslähteiden vaikutusta sekä niiden asettamia vaatimuksia suhteessa komission suorittamiin yllätystarkastuksiin. Tutkimuskysymykseni on seuraava: täyttääkö komission ja unionin tuomioistuinten nykyinen käytäntö yllätystarkastuksiin liitettyjen oikeusturvatakeiden suhteen sille eri perusoikeuslähteistä, etenkin EIS:stä, peräisin olevat tavoitteet ja edellytykset? Etenkin EIS:n ja siihen liittyvän Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön merkitystä pyritään korostamaan sekä osoittamaan, että Euroopan unionin tuomioistuin ei huomioi tätä oikeuskäytäntöä siinä laajuudessa kuin sen tulisi huomioida. Niin komissio kuin unionin tuomioistuin tulkitsee perusoikeuksia unionin oikeusjärjestelmän kontekstissa siten, että painoarvoa annetaan liikaa kilpailusääntöjen täysimääräiselle toteutumiselle yrityksen oikeusturvan kustannuksella. Tutkielmassa tarkastellaan ensin yllätystarkastuksiin liittyvien perusoikeuksien vaikutusta ja merkitystä. Tämän jälkeen kartoitetaan unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä mainitut yllätystarkastuksiin liittyviä oikeusturvatakeita sekä tarkastellaan niiden riittävyyttä unionin perusoikeusjärjestelmän niille aiheuttamien vaatimusten suhteen. Tutkielmassa esitän, että unionin oikeudessa yllätystarkastuksiin liittyvät yrityksen suojana toimivat perusoikeuksiin perustuvat oikeusturvatakeet eivät kaikissa aspekteissaan tosiasiallisesti ole tehokkaita. Huomiota kiinnitetään etenkin siihen, miten oikeusturvatakeiden tehokkuus ja tosiasiallinen toimivuus on tulkittu EIT:n oikeuskäytännössä.