Browsing by Author "Kokko, Essi"

EU:n uusi kestävyysraportointia koskeva direktiivi (Corporate Sustainability Reporting Directive ”CSRD” (EU)2022/2464) astui voimaan 5.1.2023. Direktiivi tulee merkittävästi muuttamaan eurooppalaista kestävyysraportointia ja vaikutusten on arvioitu vaikuttavan maailmanlaajuisesti. Keskeisimpinä muutoksina direktiivissä on soveltamisalan laajentuminen koskettamaan yhä useampia yrityksiä, kestävyysraportoinnin liittäminen osaksi toimintakertomusta, tietojen julkaiseminen sähköisesti, kestävyystietojen varmentaminen sekä pakolliset kestävyysstandardeissa säädeltävät yksityiskohtaiset tiedonantovaatimukset. Yksi kestävyysraportointidirektiivin tavoitteista on torjua kestävyysraportoinnissa esiintynyttä viherpesua, jota edeltävä eurooppalainen kestävyysraportointia koskeva sääntely, erityisesti muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskeva direktiivi, ”NFRD” (EU)2014/95/EU), ei onnistunut tekemään riittävällä tavalla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, estääkö uuden kestävyysraportointidirektiivin säädökset viherpesuilmiön, jota esiintyy kestävyysraportoinnissa. Kysymystä tarkastellaan direktiiviin sisältyvän kaksinkertaisen olennaisuuden periaatteen näkökulmasta. Kaksinkertaisen olennaisuuden periaate on keskeinen tekijä kestävyysraportoinnissa julkaistavan tiedon määrittämisessä. Periaatteen merkitys on kuitenkin ollut epämääräinen ja eikä sen soveltamiseen ole tarjottu selkeää ohjeistusta. Uusi kestävyysraportointidirektiivi selkeyttää kaksinkertaisen olennaisuusperiaatteen merkitystä ja uudet direktiiviin perustuvat eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit (European Sustainability Reporting Standards, ”ESRS”) asettavat periaatteen soveltamiselle yksityiskohtaisia vaatimuksia. Tässä tutkimuksessa selvitetään myös mitä vaatimuksia kaksinkertaisen olennaisuuden periaatteen ja siihen liittyvän olennaisuusarvioinnin suorittamiselle asetetaan uudessa kestävyysraportointidirektiivissä. Julkaistavaa tietoa määrittävänä periaatteena, kaksinkertaisella olennaisuudella on katsottu olevan mahdollinen yhteys yritysten mahdollisuuteen harjoittaa viherpesua. Tutkimus osoittaa, että kestävyysraportointidirektiivin mukainen kaksinkertaista olennaisuutta koskeva olennaisuusarviointi on monimutkainen ja haastava prosessi, johon liittyy ainakin jonkin asteista kestävyysselvityksen laatijalle jätettyä harkinnanvaraa olennaisten vaikutusten tunnistamisessa. Tällä olennaisuusarviointiin liittyvällä joustavuudella on myös liityntä viherpesuilmiöön, jonka mahdollisuus riippuu pitkälti siitä, miten viherpesukäsite määritellään.