Browsing by Author "Kokkola, Sini"

Johdanto: Väestön terveyden ja ravitsemuksen seuranta vahvistaa terveyden edistämisen tietopohjaa. Ruoankäytön tutkimusmenetelmien kehittäminen ja vertailukelpoisuuden saavuttaminen eri maiden välillä on tärkeää. FinRavinto 2017 -tutkimus käytti ensimmäistä kertaa ruoankäytön tutkimiseen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen määrittelemää vertailukelpoista yhteiseurooppalaista menetelmää, jonka mukaan samalta tutkittavalta tarvitaan 24 tunnin ruoankäyttöhaastattelu vähintään kahdelta ei-peräkkäiseltä päivältä ja haastattelujen välillä tulee olla vähintään seitsemän päivää. FinRavinto 2017 -tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkittaville tehtiin 24 tunnin tietokoneavusteinen ruoankäyttöhaastattelu kasvotusten (CAPI). Tutkittaville varattiin aika toiseen, puhelimitse tehtävään 24 tunnin tietokoneavusteiseen ruoankäyttöhaastatteluun puhelimitse (CATI) toteutettavaksi myöhempänä ajankohtana. Suomessa CATI-menetelmää ei ole aiemmin käytetty laajamittaisesti suomalaisten aikuisten ruoankäyttöä selvittävissä väestötutkimuksissa, eikä tietoa sen vertailukelpoisuudesta CAPI-menetelmään ole aiemmin raportoitu. Tavoitteet: Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli verrata CAPI- ja CATI-menetelmää ja tutkia, onko menetelmällä vaikutusta mitattuihin ravinnonsaanteihin ja energiansaannin lähteisiin FinRavinto 2017 -tutkimuksessa. Lisäksi tavoitteena oli pohtia, mitkä seikat ruoankäytössä tai ruoankäyttöhaastattelujen toteutusmenetelmissä voivat selittää mahdollisesti havaittuja eroja. Aineisto ja menetelmät: Tutkielmassa käytettiin FinRavinto 2017 -tutkimuksen CAPI- ja CATI-haastattelujen tietoja. Tutkimusjoukon muodostivat FinRavinto 2017 -tutkimukseen osallistuneet, joille oli tehty hyväksytysti CAPI- ja CATI-haastattelut. Aineistona olivat kultakin haastateltavalta saadut hyväksytyt haastattelut. Lopullinen tutkittujen määrä oli 1657 18–74-vuotiasta naista (n=877) ja miestä (n=780). CAPI- ja CATI-haastattelujen välisten keskimääräisten ravinnonsaantien erojen tutkimiseen käytettiin menetelmänä toistomittausten varianssianalyysia ja mallina sekamallia. P-arvoa <0.05 pidettiin tilastollisen merkitsevyyden rajana. Pääaltistemuuttuja oli haastattelumuoto (CAPI/CATI) ja sekoittavina tekijöinä tutkittavan sukupuoli, ikä, tutkimusalue ja haastateltavan päivän viikonpäivä, vuodenaika ja luonne. Vastemuuttujana oli ravinnonsaanti, tarkemmin energiaravintoaineiden saanti, tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti ja kokonaisenergiansaanti. Kaikista ravintoaineista tutkittiin absoluuttiset ja energiaan suhteutetut saannit. Lisäksi tarkasteltiin energian saantia elintarvikeluokittain ja energian saantia kyseisestä ryhmästä prosentteina energian kokonaissaannista visuaalisesti histogrammeina. Tulokset: Rasvan saanti oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin (CAPI 79 g, CATI 88 g, P-arvo<0,0001). Myös muiden energiaa sisältävien ravintoaineiden keskimääräinen absoluuttinen päivittäinen saanti oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin. Näistä johtuen, keskimääräinen energiansaanti oli 534 kJ suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluun (CAPI 7926 kJ/päivä, CATI 8460 kJ/päivä, P-arvo<0,0001). Energiaan suhteutettujen saantien vertailussa eroa CAPI- ja CATI-haastattelujen välillä ei kuitenkaan havaittu useimpien ravintoaineiden kohdalla. Energian saanti elintarvikeluokkien pääryhmistä rasvat ja rasvavalmisteet, alkoholijuomat, vilja ja leivontatuotteet, oli suurempaa CATI-haastatteluissa verrattuna CAPI-haastatteluihin. Johtopäätökset: Erot ravintoaineiden saanneissa ja sitä kautta laskennallisessa kokonaisenergiansaannissa johtuivat todennäköisimmin tutkimusasetelmasta, kuten viikonpäivien ja vuodenaikojen erilaisesta jakautumisesta CAPI- ja CATI-menetelmien välillä. Myös erilaiset annosarvioinnin apuvälineet todennäköisesti heijastuvat tämän tutkimuksen tuloksiin. Menetelmät täydentävät toisiaan, kun niitä käytetään yhdessä väestön keskimääräisen ruoankäytön ja ravintoaineiden saannin selvittämisessä. Tämä pro gradu -tutkielma tuo uutta tietoa puhelimitse toteutettavan ruoankäyttöhaastattelun haasteista ja tulokset auttavat kehittämään tätä menetelmää ja sen annosarviointia edelleen. Suomen aikuisväestön keskimääräistä ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia tutkittaessa CAPI- ja CATI-menetelmää voidaan kuitenkin hyödyntää toisiaan täydentävinä menetelminä.