Browsing by Author "Kontturi, Maria Karoliina"

Rahanpesu on ollut itsenäisenä rikosnimikkeenä rangaistava vuodesta 1994 lähtien (1304/1993), ja rangaistussäännös on kehittynyt lyhyen ikänsä aikana. Viimeisin muutos rahanpesun kriminalisointiin on niin sanotun itsepesun rangaistavaksi säätäminen, joka astui voimaan 1. toukokuuta 2012. Rahanpesu on ajankohtainen ilmiö ja rikosoikeudellinen teema erityisesti lisääntyneen oikeuskäytännön ja kansainvälisen torjunnan sekä itsepesusäännöksen vuoksi. Rahanpesun rakenteeseen kuuluu välttämättömänä osana esirikos, josta pestävä rikoshyöty on peräisin. Esirikoksella on monella tapaa vaikutusta rahanpesun rangaistavuuteen. Tutkielmassa käsitellään esirikoksen asemaa rahanpesun rangaistavuuden edellytyksenä kolmesta eri näkökulmasta. Rahanpesun kriminalisointi ja ilmiö tulee ymmärtää kansainvälisessä kontekstissa sen kansainvälisen taustan ja velvoitteiden vuoksi. Tutkimuskysymysten tarkastelu aloitetaan rahanpesun tunnusmerkistön perusteiden jälkeen esirikoksen konkretisoinnin vaatimuksista. Suomessa esirikoksia ei ole rajoitettu, eikä esirikokselta voida edellyttää täydellistä konkretisointia tai yksilöintiä. Tämän jälkeen selvitetään rahanpesuun liittyviä tahallisuuskysymyksiä erityisesti olosuhdetahallisuuden, ennen kaikkea tekijän esirikokseen kohdistuvan tietoisuuden kannalta. Rajanveto tahallisen ja tuottamuksellisen rahanpesun välillä ei ole yksinkertaista, eikä rahanpesulta vaadittava tahallisuuden taso täysin selkeä. Esirikoksen konkretisoinnin ja tahallisuuskysymysten määrittelyn apuna tutkielmassa käydään mahdollisimman laajasti läpi oikeuskäytäntöä ja esitellään esirikoksesta tuomioistuimissa saatua näyttöä. Lopuksi tarkastellaan itsepesusäännöksen tulkintaa sekä esirikoksen ja rahanpesun välistä suhdetta itsepesun rikoskokonaisuudessa. Itsepesu säädettiin rangaistavaksi kansainvälisten velvoitteiden siivittämänä ja erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Rangaistussäännös on haasteellinen rikosoikeuden periaatteiden ja kriminalisointiperiaatteiden valossa, mutta ei niiden vastainen. Rahanpesun kansainvälisestikin edellytetty itsenäinen asema esirikokseen nähden korostuu itsepesusäännöksen myötä, vaikka rankaisemattoman jälkiteon periaatteella on yhä vahva asema. Säännös tuo rahanpesuun liittyen uusia tulkintahaasteita jo olemassa olevien esimerkiksi tahallisuutta koskevien ongelmien rinnalle. Itsepesusäännöksen soveltamisrajat ovat tulkinnalle alttiit. Rahanpesusäännöksiltä on kuitenkin edellytettävä tarkkarajaisuutta erityisesti tekijäpiirin laajentuessa. Itsepesusäännöksen soveltuvuuden on arvioitu jäävän suhteellisen vähäiseksi.