Browsing by Author "Kontu, Katariina"

Tutkielman tavoitteena on kuvailla ja analysoida jälkihuoltonuorten lastensuojeluhistoriassa tapahtuneita siirtymiä. Aineistona tutkielmassa on lastensuojelussa ja jälkihuollossa kirjoitetut dokumentit. Kaikki nuoret olivat elämänsä aikana olleet huostaanotettuja ja asuneet jossain vaiheessa sijoitustaan lastensuojelulaitoksessa. Olen hyödyntänyt tutkimuskirjallisuutena sijoitetuista lapsista tehtyjä seuranta- ja rekisteritutkimuksia, sekä lastensuojelun dokumentointia koskevaa kirjallisuutta. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja temaattista verkostoanalyysia. Tulosten kuvailussa hyödynnän ryhmittelyä ja tyypittelyä. Kaikilla tutkielman henkilöillä ilmeni kaksi yhteistä siirtymää elämänkaarella: ensimmäinen sijoitus lapsuudenkodista sijaishuoltoon sekä muuttaminen pois lastensuojelulaitoksesta täysi-ikäistymisen kynnyksellä. Ensimmäinen sijoitus kodin ulkopuolelle jäsentyi kolmella tavalla riippuen siitä, millä perustein heidät ensimmäisen kerran sijoitettiin. Ensimmäinen sijoitustyyppi esiintyi lapsilla, jotka sijoitettiin kodin ulkopuolelle jo alle kouluikäisenä. Heidät sijoitettiin vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien ja lasten perushoivan laiminlyönnin vuoksi ja heidän sijoitus näyttäytyi pysyvänä elämäntilana. Toiseen tyyppiin kuuluivat lapset, joiden sijoituksen ensisijainen peruste oli lasten päihteidenkäyttö. Sijoitus oli tällöin huomattavasti lyhytaikaisempi ja yhteys lapsuudenkotiin säilyi. Kolmannen ryhmän lapset sijoitettiin myös teini-ikäisenä ja sijoituksen perusteet olivat moninaiset. Perusteet liittyivät lapsen omaan oirehdintaan sekä kehitystä uhkaaviin kasvuolosuhteisiin. Jälkihuoltonuorten tilanteet itsenäisessä elämänvaiheessa jäsentyivät myöskin kolmella tavalla: itsenäisesti pärjäävät, epävakaasti itsenäistyneet sekä nuoret, jotka ovat joutuneet työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Lisäksi oman tyyppinsä aineistossa muodostivat nuoret, joista oli vain vähän tietoa saatavilla. Asiakirjojen perusteella syntyi vaikutelma, että nuoret olisivat tarvinneet runsaasti tukea ja pysyviä auttamissuhteita myös jälkihuollon vaiheessa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui nuorten oma palveluista kieltäytyminen ja osallistumattomuus tuen muotoihin. Lastensuojeluprosessi saattoi muodostua lapsilla hyvin samankaltaisesti siihen asti, kunnes lapset muuttivat pois lastensuojelulaitoksesta, ja itsenäistymisprosessit puolestaan saattoi erota suuresti. Toisaalta myös jälkihuoltonuorilla, joilla oli täysi-ikäisenä samankaltainen elämäntilanne, saattoi olla toisistaan erittäin poikkeavat lastensuojeluhistoriat.