Browsing by Author "Korkeamäki, Leena"

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan pelon kokemuksia työelämässä, pelon ja vallankäytön välisiä suhteita sekä pelottavia tilanteita kohdanneiden toimijuutta. Tutkielman sosiologinen tausta nostaa esiin sen ristiriidan, jota työelämää ohjaavassa poliittisessa toiminnassa ja työpaikkojen arjessa vallitsee: työuria halutaan poliittisin päätöksin pidentää kestävyysvajeen nimissä, kun samaan aikaan työpaikoilla saneerataan ja irtisanotaan työntekijöitä. Näiden toimien seurauksena vaatimukset työntekijöitä kohtaan kasvavat, mikä puolestaan voi kasvattaa pelon ja uupumisen kokemuksia. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin vallankäyttö organisaatioissa liittyy pelkoon ja millä tavoin toimijat ovat pelottavissa tilanteissa kyenneet toimimaan. Tutkielman aineistona on 33 kertomusta, joissa kirjoittajat ovat kertoneet omista pelon kokemuksistaan työelämässä. Aineisto on rajattu asiantuntijatehtävissä työskenteleviin suuremmasta tekstiaineistosta, joka kerättiin valtaa ja johtajuutta käsittelevää LEAR-tutkimusta varten panoptika-internetalustalla vuosien 2008-2009 välisenä aikana. Tutkielman menetelmällinen lähtökohta oli aineistolähtöinen teema-analyysi tarkkaa lähilukua painottavalla otteella. Teoreettisesti työssä nojataan sosiologisiin keskusteluihin vallasta ja toimijuudesta. Aineiston analyysin avulla päädytään tulokseen, että pelon kokemuksiin liittyvää vallankäyttöä on tässä aineistossa kolmentasoista: yksittäiseen henkilöön kohdistuvaa, organisaation toimista johtuvaa tai laajemmista taloudellisista syistä kuten suhdannevaihteluista johtuvaa. Toimijuus pelottavissa tilanteissa jakaantuu kahteen pääteemaan. Joissakin tilanteissa toimija kykenee osoittamaan vastarintaa vääräksi kokemaansa vallankäyttöä kohtaan, jolloin vastarinta näkyy oikeuksien vaatimisena ja liittoutumisina toisten kanssa. Toisissa tilanteissa toiminta muuttuu niin kutsutuksi pieneksi toimijuudeksi, jolloin on kyse yrittämisestä kestää tilanne tai sinnitellä työhön kykenemisen ja kykenemättömyyden välillä. Asiantuntijatyöntekijöiden kertomusten valossa organisaatioissa käytetään paljon pakkovaltaa silloin, kun kontrolloidaan epävarmuustekijöitä tai tärkeitä resursseja kuten tietoa sekä halutaan kasvattaa voittoa tai pelastaa organisaation toimintakyky. Dominoiva vallankäyttö näkyy organisaatiomuutoksissa väistämättömyyden tuntuna sekä taloudellisten arvojen ensisijaisena ideologisena hegemoniana. Manipulaation ja dominoivan vallankäytön yhdistelmällä pyritään torjumaan johdon ideologiaa vastustavat mielipiteet. Prekaarit työsuhteet näyttäytyvät kunkin neljän vallan ulottuvuuden kombinaationa. Tehokkaimmat vastarinnan muodot toimijuudessa ovat yhteydenotto juristiin sekä yhteistyö muiden kanssa. Viralliset toimintakanavat, kuten työsuojelu, eivät kykene poistamaan pelon aiheuttajia. Sinnittely päättyy aineiston kertomuksissa sairauslomaan tai irtisanoutumiseen. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää tutkia muita työntekijäryhmiä, vuokratyön tekijöitä sekä pelon aiheuttamista verkossa. Tutkimustuloksilla on myös yhteiskuntapoliittista merkitystä: työelämän ongelmiin tulisi yrittää löytää myös sellaisia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon työssä viihtymistä vaikeuttavaan vallankäyttöön liittyvät ongelmat työpaikoilla ja vahvistetaan työntekijöiden mahdollisuuksia puuttua kokemiinsa ongelmiin.