Browsing by Author "Korkkula, Vesa"

Tutkielmassa tehdään filosofista käsiteanalyysia Karl Marxin työkäsityksistä. Keskeinen tutkimuskohde on Marxin työn ontologia ja siitä käydyt keskustelut. Tutkielman tavoite on käsitteellistää ja hahmottaa työtä inhimillisenä toimintana. Tutkielmassa esitetään, että Marx käsitteellistää työn ontologiaa eri kirjoituksissa erilaisilla tavoilla, kytkien siihen useita käsitteitä ja teemoja. Käytetyn lähdeaineiston pohjalta syvennytään neljään erilaiseen Marxilta löytyvään käsitykseen työstä. Nämä ovat yhteiskuntamuodosta riippumaton käsitys työstä, työ vieraantumisena, työ riiston kohteena ja työ yleisenä yhteiskunnallisena ymmärryksenä eli general intellectinä. Tutkielman metodi on filosofinen käsiteanalyysi. Tutkielman keskeisenä aineistona on käytetty Marxin Pääoman I osaa, Taloudellis-filosofisia käsikirjoituksia 1844 ja Vuosien 1857-58 taloudellisten käsikirjoitusten osaa II. Keskeisimpinä kommentaareina on käytetty Sean Sayersin teosta Marx and Alienation, David Harveyn kirjaa A Companion to Marx´s Capital, Paolo Virnon teosta Väen kielioppi Maurizio Lazzaraton kirjaa Kapitalismin vallankumoukset sekä Jussi Vähämäen ja Eetu Virenin teosta Perinnöttömien perinne. Tutkielman keskeinen tutkimustulos on Marxin työkäsitteen analysointi neljän erilaisen edellä mainitun käsitteellisen viitekehyksen kautta. Ensinnäkin yhteiskuntamuodosta riippumattoman työn käsite tarkastelee työtä tietystä yhteiskunta tai tuotantomuodosta riippumattomana toimintana. Toiseksi Marx kytkee yhteen työn ja vieraantumisen. Vieraantumisen käsitteen avulla Marx kritisoi palkkatyötä ja korostaa autonomian ja omaehtoisuuden tarvetta. Kolmanneksi työvoiman käsite hahmotetaan kahden piirteen kautta ensinnäkin yleiseksi ennalta määrittelemättömäksi potentiaksi ja toiseksi tavaraksi, jonka käyttöarvon keskeinen ominaisuus on sen kyky olla arvon lähteenä. Neljänneksi työtä tarkastellaan yleisenä yhteiskunnallisena ymmärryksenä tai älynä general intellectin käsitteen kautta. Tässä yhteydessä keskeisimpänä käsitteellisenä erotteluna voidaan pitää työ- ja tuotantoajan toisistaan erottamista. Tämän pohjalta tutkielmassa esitetään, että lisäarvo syntyy erosta sellaisen tuotantoajan, jota ei lasketa työksi, ja varsinaiseksi työksi laskettavan tuotantoajan välillä. Johtopäätöksenä todetaan, että Marx tarjoaa päteviä käsitteellisiä työkaluja työn ontologian tarkasteluun ja erittelyyn.