Browsing by Author "Korpela, Eija"

Urheilussa loukkaantumiset ovat arkipäivää. Urheilijat voivat loukkaantua monella eri tavalla. Usein loukkaantumiset tapahtuvat lajia harjoittaessa eikä kenenkään voida katsoa olevan niistä vastuussa. Urheilijan loukkaantuminen saattaa tapahtua myös urheilijasta riippumattomasta syystä. Urheilukilpailun järjestäjän tehtävänä on taata urheilijalle turvallinen suorituspaikka ja muut olosuhteet, jotta urheilija pystyy tekemään suorituksensa täysillä. Mediassa on viime aikoina ollut esillä tapauksia, joissa urheilija on loukkaantunut vakavasti tai jopa kuollut, jolloin on herännyt kysymys järjestäjän vastuusta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, milloin urheilukilpailun järjestäjä on vastuussa urheilijalle aiheutuneesta henkilö- ja esinevahingosta ja mihin tämä vastuu pohjautuu. Urheilukilpailun järjestäjällä on urheilijaa kohtaan tiettyjä velvollisuuksia ryhtyessään järjestämään kilpailua. Aluksi pohditaan yleisiä vahingonkorvausoikeudellisia seikkoja, jotka esiintyvät urheilijan ja järjestäjän välisessä suhteessa. Järjestäjän vastuu on korostuneen huolellisuusvelvollisuuden alaista, millä on merkitystä koko tutkimuksen aiheen kannalta. Tutkimukseni koostuu kahdesta eri osakysymyksestä. Ensimmäisenä pohditaan järjestäjän tuottamusta. Tutkimuksessa käydään läpi eri seikkoja, jotka vaikuttavat siihen arviointiin, onko järjestäjä vastuussa vahingosta. Vahingonkorvauslaki ja kokoontumislaki ovat olennaisimmat lait, joilla on vaikutusta järjestäjän vastuun syntymiseen. Tuottamusta voidaan puolestaan arvioida normi- tai riskiperusteisesti, joihin keskitytään järjestäjän vastuun kannalta. Urheilussa tulee noudattaa lakia, kuten muillakin elämänalueilla. Urheilussa lajiliittojen antamilla säännöillä on kuitenkin suuri merkitys arvioitaessa järjestäjän vastuuta. Näiden määräyksien kautta järjestäjän vastuu koventuu siitä, mitä se lain mukaan olisi. Tutkimuksessa pohditaan lisäksi järjestäjän isännänvastuuta ja milloin järjestäjä on vastuussa työntekijän, itsenäisen yrittäjän tai talkoolaisen aiheuttamasta vahingosta. Toisena osakysymyksenä pohditaan järjestäjän teon tai laiminlyönnin ja vahingon välistä syy-yhteyttä. Ilman syy-yhteyttä järjestäjän ei voida katsoa olevan vastuussa vahingosta. Syy-yhteyttä käsitellään normin suojatarkoituksen, ennakoitavuuden ja urheilijan oman myötävaikutuksen kautta. Ennakoitavuuden yhteydessä käsitellään erityisolosuhteiden vaikutusta järjestäjän vastuuseen. Tutkimuksen lopuksi pohditaan urheilijan tuottamusta ja muita järjestäjän korvausvastuuta kaventavia seikkoja. Urheilijan oman toiminnan seurauksena järjestäjän vastuu saattaa kaventua.