Browsing by Author "Koskimäki, Sanni"

Suomessa väestö ikääntyy ja hoivapalvelujen tarve kasvaa. Ikääntyneiden palveluissa painotetaan nykyisin entistä enemmän kotiin tarjottavia palveluja, ja ympärivuorokautinen hoito nähdään viimesijaisena palveluna. Noin joka kolmannen omaishoidettavan avuntarve täyttäisikin ympärivuorokautisen hoidon kriteerit Suomessa. Tämä kolmasosa kuitenkin asuu yhä kotona omaishoitajan tarjoaman hoivan mahdollistamana. Tässä pro gradu -tutkielmassa tavoitteena on tarkastella omaishoitajina toimineiden henkilöiden kokemuksia ympärivuorokautisen hoitopaikan hakemisprosessista yli 65-vuotiaalle omaishoidettavalle. Lisäksi selvitetään heidän kokemuksiaan sosiaalityön tuesta prosessin aikana. Tutkielman tieteenfilosofinen viitekehys paikantuu fenomenologis-hermeneutiikkaan. Tutkimusaineisto koostuu viidestä yksilöhaastattelusta. Haastattelujen strukturoinnin aste oli pääasiassa narratiivinen, mutta sitä täydennettiin paikoin myös puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Kaikki tutkimukseen osallistujat olivat aikaisemmin toimineet puolisonsa omaishoitajina, ja heidän puolisonsa olivat jo muuttaneet ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan. Aineiston analyysimetodina käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustulosten mukaan omaishoidon resurssien rajallisuus kotona alkaa tulla näkyväksi, kun omaishoidettavan avuntarve lisääntyy. Useampi tutkimukseen osallistuja toi esille olleensa uupunut ennen puolison muuttamista ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan. Kaikki haastateltavat olivatkin toivoneet puolisolleen ympärivuorokautista hoitopaikkaa. Läheisverkoston tuki näyttäytyi merkittävänä voimavarana prosessin aikana kaikkien haastateltavien kertomusten mukaan. Omilta läheisiltä, mutta myös viranomaisilta, oli tullut kannustusta pohtia ympärivuorokautisen hoitopaikan hakemista omaishoidettavalle puolisolle, mikäli heillä oli herännyt huolta haastateltavan omasta jaksamisesta. Oman puolison muuttaminen ympärivuorokautiseen hoitopaikkaan ilmeneekin analyysin perusteella mahdollisesti suurena elämänmuutoksena, joka saattaa edellyttää omaishoitajana toimineelta henkilöltä sopeutumista sekä oman arjen rakentamista uudella tavalla. Kaikki haastateltavat kertoivat pitävänsä säännöllisesti yhteyttä omaan hoitopaikassa asuvaan puolisoonsa. Sosiaalityön tuen muodoiksi ympärivuorokautisen hoitopaikan hakemisprosessin aikana rakentuvat tutkimustulosten perusteella yhteistyökumppanina toimiminen, tiedon antaminen ja neuvonta, psykososiaalisen tuen antaminen sekä kriisitilanteissa avustaminen. Viimeisessä vaiheessa tutkimusta tutkimustuloksia keskustelutettiin relationaalisuuden näkökulmien kanssa. Tulosten keskusteluttamisen myötä näyttää siltä, että omaishoitajana toimineelta henkilöltä saatetaan vaatia muuttuneessa elämäntilanteessa vahvaa toimijuutta arjen sekä läheisten ihmissuhteiden ja niiden välisten siteiden organisoimiseksi uudella tavalla.