Browsing by Author "Koskimies-Safo, Paula"

Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin yliopistossa opiskelevia naisia, jotka ovat 20–25-vuotiaina suunnitellusti hankkineet lapsia. Länsimaisen, normatiivisen aikataulun mukaan perhe kuitenkin perustetaan yleensä vasta myöhemmässä vaiheessa, opiskelun ja työelämään siirtymisen jälkeen. Lapsenhankinnasta on sanottu tulleen hyvin suunniteltua, ja erityisesti korkeakoulutetut naiset eivät useinkaan halua lapsia ennen kuin ulkoiset puitteet (työpaikka, asuminen, taloudellinen tilanne) ovat 'valmiina'. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka päätös opiskeluaikaisesta lapsenhankinnasta tehdään. Lisäksi tutkitaan, kuinka opiskelun ja perhe-elämän vaatimukset sovitetaan yhteen. Tutkimuksessa selvitetään myös lastenhankinnan ajoituksen merkitystä ja opiskelijaäitiyden sijoittumista elämänkulkuun. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen opiskelijaäidin teemahaastattelusta. Haastateltavat tavoitettiin Lapselliset ry:n kautta. Litteroitu haastatteluaineisto koodattiin ja sen jälkeen analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Lähestymistapa aineiston analyysiin on aineistolähtöinen. Aiempi tieto ja tietyt, teoreettiset kytkennät ovat kuitenkin vaikuttaneet tutkimustehtävän muotoutumiseen, minkä vuoksi analyysia voi kutsua myös teoriaohjaavaksi. Aineiston perusteella voidaan todeta, että lasta haluaville opiskelijanaisille ulkoiset olosuhteet (keskeneräiset opinnot, heikko taloudellinen tilanne ja työkokemuksen puute) eivät ole syitä lykätä lapsenhankintaa, jos itsellä on tunne siitä, että on kypsä ja valmis äitiyteen. Päätös hankkia lapsi opiskeluaikana perustuukin vahvasti tunnesyihin, vauvakuumeeseen ja onnelliseen parisuhteeseen. Äitiys on kutsumus ja luonnollinen askel omassa elämänkulussa. Haave äitiydestä on syntynyt jo varhain nuoruudessa. Kun sopiva kumppani on löytynyt ja itsellä on tunne siitä, että aika on oikea, tunnetta kuunnellaan. Olosuhteet, kuten puolison työtilanne ja suotuisa opintojen vaihe saattavat myötävaikuttaa päätöksen syntyyn, mutta vasta sen jälkeen, kun sydän on sanonut ajan olevan oikea. Myös nuoren äitiyden sekä opiskeluaikaisen lapsenhankinnan hyvät puolet nähdään vasta jälkeenpäin päätöstä tukevina. Päätökseen antaa lapselle lupa tulla ei siten kuulu laskelmointia tai edes suurempaa pohdintaa. Valinta, jos tilanne sellaiseksi edes mielletään, on helppo ja luonnollinen. Opiskelijaäidillä ei ole konkreettista eikä henkistä äitiyslomaa. Koska opinnot ovat itselle tärkeät ja niiden edistäminen on itsestä kiinni, äitiyslomaa ei useinkaan haluta pitää. Opiskeluasiat myös luovat paineita vapaa-aikaa kohtaan ja tekevät äitiyteen uppoutumisen vaikeaksi. Toisaalta lapsenhoito ja perhearjen pyörittäminen vievät aikaa opiskelulta. Opiskeleva äiti onkin yhtäaikaisesti kiinni 'kahdessa maailmassa'. Elämäntavassa, jossa äidin opiskelu tapahtuu vaihtelevina aikoina, osallistuvalla isällä ja lapsia hoitavilla isovanhemmilla on suuri rooli. Lapsenhoidon järjestäminen voi kuitenkin olla hankalaa, ja äitien opiskelu tapahtuukin suurimmaksi osaksi kotona lapsen nukkuessa. Koska aikaa opiskelulle ei ole paljoa, opiskelutyyliä on muutettu ja arvosanatavoitteista luovuttu. Äideille on hyvin tärkeätä, että pienet lapset ovat kotihoidossa, minkä vuoksi opinnot etenevät useimmiten melko hitaasti. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä prioriteettien kirkastumisen myötä suhtautuminen opiskeluun on muuttunut: lapsensaannin myötä liika stressaaminen on jäänyt pois ja opiskelussa tyydytään etenemään omaan, rauhalliseen tahtiin. Haastatellut joutuvat ajanpuutteessa tinkimään kahdenkeskisestä ajasta puolison kanssa sekä omasta vapaa-ajasta. Toisaalta harrastusten puutteessa opiskelu tuo vastapainoa perhearjelle. Vaikka opiskelijaäidin kaksijakoinen tilanne on paikoin kiusallinen, haastateltujen äiti- ja opiskelijaroolit ovat tasapainossa: opiskelun ja kodin maailmat tuovat toisilleen pääosin myönteisiä merkityksiä ja voimavaroja arjessa jaksamiseen. Perheiden taloudellinen tilanne on kohtalainen tai niukka, ja toimeentulo perustuu vahvasti työssäkäyvän puolison tuloille. Haastatellut toivovat yhteiskunnalta ja yliopistolta nykyistä enemmän tukea perheellisille opiskelijoille ja sellaisten puitteiden rakentamista, joissa opiskeluaikainen lapsenhankinta olisi järkevä ja helposti toteutettavissa oleva vaihtoehto. Opiskelijaäitiys merkitsee elämäntapahtumien normatiivisen järjestyksen (opinnot-työ-perhe) rikkomista. Haastatellut ovat jo nuorina sitoutuneet parisuhteeseen ja halunneet lapsia opintojen ollessa useimmiten melko alkuvaiheessa. Opiskelijaäidin opiskelu- ja perhevaihe kietoutuvatkin tiiviisti yhteen. Tämän takia äidit saattavat kokea erilaisuutta niin toisiin opiskelijoihin kuin toisiin äiteihin nähden. Kun opinnot on saatu päätökseen ja pikkulapsivaihe on monilla ohi, äideille tulee mahdolliseksi keskittyä täysipainoisesti työelämään ja itsensä toteuttamiseen. Monien haastateltujen lapsiluku tuli olemaan jo opiskeluaikana täysi, joten työelämässä on tulevaisuudessa mahdollista olla pitkään ja yhtäjaksoisesti. Poikkeamalla korkeakoulutetun naisen standardielämänkulusta opiskelijaäitien on mahdollista toteuttaa molemmat toiveensa; saada lapset nuorena ja päästä mukavaan työhön, joka ei vie liikaa aikaa tärkeimmältä eli perheeltä. Haastateltujen individualistinen elämänkulkuratkaisu perustui familistisiin arvoihin. Familistinen perhekäsitys, jossa perhettä vahvistavat ja ylläpitävät ratkaisut asetetaan yksilöllisten etujen ja mieltymysten edelle, kehystääkin suurinta osaa haastateltujen toiminnan motiiveista.