Browsing by Author "Koskinen, Anniina"

Tutkielmassa tarkastellaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) vaikuttamispyrkimyksiä liittyen Suomen suhteeseen Länsi-Eurooppaan vuosina 1974–1992. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, minkälaista vaikuttamista EVA teki perustamisestaan lähtien aina vuoden 1992 maaliskuulle, jolloin Suomen eduskunta hyväksyi EY-jäsenhakemuksen jättämisen. Primääriaineistona tutkielmassa käytetään EVA:n arkistoa. EVA:n vaikuttamista tarkastellaan laadullisen sisällönanalyysin keinoin pöytäkirjojen, kirjeenvaihdon ja lehtileikkeiden pohjalta, kiinnittäen huomiota argumentaation muutokseen ajanjakson aikana. Lähestymistapaa tutkimukseen ohjaa EVA:n luonne toimijana, joka pyrki vaikuttamaan aktiivisesti sekä poliittisiin päätöksentekijöihin että julkiseen keskusteluun. EVA edustaa suomalaista elinkeinoelämää, ja tutkimus liittyy elinkeinoelämän ja ajatuspajojen käyttämään valtaan poliittisessa toiminnassa. EVA:n toimintaa tarkastellaan pluralistisesta näkökulmasta, jossa ajatuspajat nähdään yhtenä toimijana, joka pyrkii vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon, ottaen samalla huomioon ajatuspajoille tyypillisiä piirteitä. Tutkielmassa käy ilmi, että Max Jakobsonin aikana (1974–1984) EVA pyrki kirkastamaan Suomen kuvaa lännessä ja korosti länsisuhteiden merkitystä Suomelle sekä kylmän sodan kireinä hetkinä että liennytyksen vallitessa. Länsi-Euroopan integraatio nostettiin harvoin esiin julkisessa keskustelussa ja EY:n kehitykseen suhtauduttiin varauksellisesti. Jakobsonin aikana EVA piti aktiivisesti yhteyttä poliitikkoihin ja pyrki näin ajamaan omia tavoitteitaan, kun taas myöhemmin valtuuskunnan toiminnassa korostui ennen kaikkea julkiseen keskusteluun osallistuminen. Länsi-Euroopan integraation stagnaatiovaiheen päätyttyä ja Kauko Sipposen aloitettua EVA:n toimitusjohtajana valtuuskunta aloitti Eurooppa-kampanjansa, joka perustui huoleen Suomen jäämisestä syrjään Euroopan kehityksestä. Yhdentymisen edetessä EVA alkoi vaatia julkista keskustelua integraation vaikutuksista Suomeen ja järjesti erilaisia tilaisuuksia Länsi-Euroopan integraatioon liittyen. Valtuuskunta pysyi kuitenkin virallisella ulkopoliittisella linjalla vielä 1980-luvulla, ja EY-jäsenyyden mahdollisuus nostettiin keskusteluun vasta vuonna 1990. Tällöin EVA alkoi vaatia julkista keskustelua jäsenyydestä. Vuoden 1990 syksystä EVA:n toimitusjohtaja toiminut Jaakko Iloniemi esiintyi julkisuudessa hillitymmin eikä vielä vuoden 1990 aikana julkisesti spekuloinut EY-jäsenyydellä. Esille tuotiin kuitenkin vaatimuksia Suomen ulkopoliittisen linjan uudelleenmäärittelystä. Aikapainetta alettiin korostaa lokakuussa 1991 syntyneen ETA-ratkaisun jälkeen. EY-jäsenyyttä perusteltiin etenkin taloudellisilla argumenteilla ja turvallisuus- sekä viiteryhmäargumentit jäivät taustalle.