Browsing by Author "Koskinen, Auri"

Elintarvikkeet ovat välttämättömyyshyödykkeitä ja niiden hintaan liittyvät kysymykset ovat historian saatossa olleet usein esillä. Elintarvikkeiden verottamiseen on Suomessakin liittynyt paljon erilaisia poliittisia päämääriä. Elintarvikkeista kannetaan Suomen nykyjärjestelmässä kahden tyyppisiä kulutusveroja, yleisenä kulutusverona arvonlisäverolain (1993/1501) alennetun 14 prosentin verokannan mukaista arvonlisäveroa sekä erityisenä kulutusverona makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteveroa (makeisverolaki 1127/2010). Elintarvikkeiden arvonlisäveron kautta kanavoitu verotuki on euromääräisesti yksi suurimmista verotuista, vaikka nykypäivän suomalaiset lihovat liian energiapitoisen ravinnon ja liikuntatottumusten muuttumisen vuoksi. Toisaalta fiskaalisista syistä verojärjestelmäämme vuonna 2011 palautettua makeisveroa on pyritty legitimoimaan sen terveysvaikutuksilla, vaikka makeisverolain mukaiset tuotteet kuuluvat arvonlisäverotuksessa elintarvikkeiden verotuen piiriin. Valtiovarainministeriön asettama sokeriverotyöryhmä pohti tammikuussa 2013 annetussa raportissaan myös sokeriverotuksen mahdollisuuksia terveysverotuksen kehittämisessä. Tutkielmani tavoitteena on vastata kysymykseen siitä, millä tavoin elintarvikkeisiin kohdistuva verotus on epäneutraalia ja millä lainsäätäjä on pyrkinyt perustelemaan epäneutraalia verotusta. Tarkastelussa on painotettu erityisesti terveyspoliittisia argumentteja ja epäneutraalin verotuksen merkitystä koko verojärjestelmän johdonmukaisuuden kannalta. Tutkielma alkaa elintarvikkeiden verotuksen historiaa käsittelevällä luvulla. Historiaosuudessa on pyritty luomaan kokonaiskuva verojärjestelmän rakenteellisesta kehityksestä Suomen autonomian ajasta aina nykypäivään asti. Tarkoitus on hahmotella elintarvikkeiden verotuksen roolia Suomen historian eri vaiheissa. Tanskassa otettiin ensimmäisenä maailmassa käyttöön elintarvikkeiden tyydyttyneen rasvan pitoisuuteen perustuva rasvavero. Rasvavero ehti olla käytössä vain reilun vuoden ajan. Hallinnollisesti raskas ja kustannuksia aiheuttanut verolaki kumottiin vuoden 2013 alusta lukien. Tutkielman kolmannessa luvussa tarkastellaan oikeusvertailun keinoin Tanskan elintarvikkeisiin liittyviä verokysymyksiä ja käsitellään erityisesti rasvaveroon liittyviä taustakysymyksiä ja ongelmia. Neljännessä luvussa pyritään rakentamaan kokonaiskuva elintarvikkeiden verotukseen liittyvistä reunaehdoista. Luvussa on käsitelty EU-oikeuden asettamat rajoitukset sekä primäärioikeuden, että verotusta koskevan harmonisoidun sääntelyn tasolla. Luvussa käydään läpi myös kansallisen oikeuden asettamat reunaehdot, sekä eräitä hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia. Viidennessä luvussa tuodaan esiin oikeudellisia ongelmia, joita elintarvikkeiden voimassa olevaan verotukseen liittyy. Verotusta arvioidaan verotuksen neutraalisuuden ja yhdenvertaisuutta koskevan perusoikeuden näkökulmasta. Voimassaolevan oikeuden lisäksi käydään läpi myös suunniteltuja terveyspoliittisia uudistuksia neljännessä luvussa käsiteltyjen oikeudellisten reunaehtojen kannalta. Oikeudellisten reunaehtojen lisäksi lainsäädännön ongelmakohtia ja erityisesti verotuksen neutraalisuutta tarkastellaan myös taloustieteen näkökulmasta. Viimeisessä luvussa arvioidaan terveysverotuksen mahdollisuuksia kriittisesti ja pohditaan myös muita lainsäätäjän käytössä olevia keinoja terveyspoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.