Browsing by Author "Koskinen, Essi"

Tutkielmassa tarkastellaan kiinteiden laajakaistapalvelujen markkinoilla ilmenevien kilpailuongelmien ratkaisemista erityisen ja yleisen kilpailusääntelyn perusteella. Keskeiset kilpailuongelmat ovat pääsy huomattavan markkinavoiman teleyritysten (HMV) omistamiin kiinteisiin tilaajayhteysverkkoihin ja yhtäältä tilaajayhteysverkkoon pääsyn hinnoittelu. Ilman pääsyä tilaajayhteysverkkoon kilpailevat teleyritykset eivät kykene haastamaan HMV-teleyritystä, eikä vähittäismarkkinoille synny kilpailua. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat erityisen kilpailuoikeussääntelyn perusteella asettaa HMV-teleyrityksille velvollisuuden luovuttaa käyttöoikeus eli vuokrata tilaajayhteysverkkoja kilpaileville teleyrityksille sekä asettaa käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuteen liittyviä hinnoitteluvelvollisuuksia. Erityisestä kilpailusääntelystä on tarkoitus luopua asteittain. Erityisen kilpailuoikeuden soveltamisen lisäksi näihin tilaajayhteysverkon käytöstä ja hinnoittelusta johtuviin ongelmiin voidaan puuttua yleisen kilpailuoikeuden ja määräävän markkina-aseman väärinkäytön perusteella. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mikä tarkempi roolijako erityiselle ja yleiselle kilpailuoikeudelle on muodostunut kiinteään tilaajayhteysverkkoon pääsyn ja kiinteään tilaajayhteysverkkoon pääsyn hinnoittelusta johtuvien kilpailuongelmien ratkaisemisessa. Tutkimuskysymykseen vastaamisessa huomioidaan nykyinen siirtymä uuden sukupolven nopeisiin valokuituverkkoihin, viestintäverkkoihin tehtävät investoinnit, kansainvälinen kilpailu ja näiden vaikutus sääntelyratkaisuun. Tutkimuksen tuloksena on, että kiinteään tilaajayhteysverkkoon pääsyn sääntely ja tilaajayhteysverkkoon pääsyn hinnoittelu perustuvat edelleen erityisen kilpailuoikeuden alaisille sääntelyllisille velvollisuuksille. Yleisellä kilpailuoikeudella on näiden ongelmien ratkaisemisessa täydentävä rooli. Tilaajayhteysverkkoon pääsyn sääntelyssä kansalliset sääntelyviranomaiset ovat asettaneet käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuksia koskien kupari- ja valokuitupohjaisia tilaajayhteysverkkoja. Essential facility –doktriinin perusteella komissio voi jälkikäteen puuttua teleyritysten toimintaan, jos ne eivät noudata niille asetettuja sääntelyllisiä velvollisuuksia. Lisäksi erityisen kilpailuoikeuden keinoin HMV-teleyrityksille asetetaan entistä intensiivisempiä hinnoitteluvelvollisuuksia. Toisaalta komissio on puuttunut useaan kertaan laajakaistamarkkinoilla teleyritysten hinnoittelukäytäntöihin SEUT 102 artiklan perusteella. Tutkimuksessa on päädytty siihen, että käyttöoikeus- ja hintasääntely ei ole välttämättä paras keino kannustaa teleyrityksiä investoimaan uuden sukupolven infrastruktuuriin. Lisäksi on havaittu, että tämäntyyppisen erityissääntelyn tarpeellisuus tulee heikentymään lähitulevaisuudessa langattoman laajakaistan kehittymisen myötä.