Browsing by Author "Koskinen, Jenni"

Pro gradu -tutkielman tutkimuskysymyksenä on, mihin oikeuttamisen logiikoihin akateemisen työajan kohdentamisjärjestelmää koskevassa julkisessa keskustelussa vedotaan ja miten nämä perustelut tukeutuvat toiminnan ja toimijoiden arvoa määrittäviin valtapiireihin. Tavoitteena on ymmärtää konfliktia julkisessa keskustelussa erittelemällä, mihin taustaoletuksiin eriävät näkemykset perustuvat, ja kuinka näitä taustalogiikoita käytetään argumentaatiossa kompromissinomaisesti perustelujen ja kritiikin tukena. Erityisesti keskitytään Helsingin yliopiston Sole Time Management -järjestelmään, jossa akateemiset työntekijät jakavat työaikansa projekteille ja tehtäville. Miten siis ajankäyttöä ajetaan itsehallinnoimaan erittelemällä toimintoja niihin käytetyn kellonajan mukaan ja miten tuota logiikkaa vastustetaan julkisessa keskustelussa? Pääasiallisena aineistona ovat SoleTM-työajan kohdentamisjärjestelmään linkittyvää Helsingin yliopiston ohjeistusta sekä järjestelmän taustalta löytyvä valtiovarainministeriön Yhteisrahoitteisen kokonaiskustannusmallin loppuraportti. Tähän aineistopakettiin viittaan termillä hallinnollinen puhe. Toinen aineistopaketti koostuu työajan kohdentamisjärjestelmään liittyvästä julkisesta keskustelusta. Keskusteluaineisto koostuu lähinnä lehtijulkaisuista ja blogikirjoituksista. Menetelmänä on kvalitatiivinen sisällönanalyysi, jossa tulkinta rakentuu teorian ja empirian välisessä dialogissa. Keskeisimpänä analyyttisenä välineenä käytetään Boltanskin ja Thévenot’n teoriaa oikeuttamisen logiikoista ja niille soveltuvista testeistä. Tämän tutkielman tuloksena analysoidaan, miten työajan kohdentamisjärjestelmää implisiittisesti ja eksplisiittisesti perustellaan tukeutumalla paitsi teolliseen myös verkostoiden oikeuttamisen logiikkaan. Järjestelmän esitetään mittaavan sekä todellista aikaa että todellista työtä. Vastuuta järjestelmästä ulkoistetaan esittämällä, että se vastaa kaikkien toimijoiden tarpeisiin. Lisäksi tutkielmassa eritellään, kuinka valtapiirien logiikkaa vastustetaan akateemisella kentällä inspirationaaliseen valtapiiriin tukeutuen. Keskeistä on puhe toimijuuden katoamisesta. Työtä määrittelemään esitetään työajan kohdentamisjärjestelmästä eriävänä teollisena testinä työn tulosten arvioimista. Tutkielma erittelee kontrastia ja myös kompromisseja eri valtapiirien ideaalien välillä: ennen kaikkea luovan vapauden suhdetta ensisijaisesti teolliseen logiikkaan tukeutuvaan työajan kohdentamisjärjestelmään.