Browsing by Author "Koskinen, Joonas"

Voimakas sosiaalinen ahdistus rajoittaa merkittävästi ihmisen elämää ja estää häntä toteuttamasta henkilökohtaisia tavoitteitaan, osallistumasta häntä ympäröivien yhteisöjen toimintaan, sekä tyydyttämästä näihin liittyviä perustavanlaatuisia inhimillisiä tarpeita. Voimakkaan sosiaalisen ahdistuksen aiemmin luultua laajempi esiintyvyys ja sen elämää rajoittavien vaikutuksien tiedostaminen on moninkertaistanut aiheen tutkimuksen 1990 – luvun puolivälin jälkeen. Vielä 2010 – luvun alkuvuosina sosiaalisen ahdistuksen tutkimus oli yksinomaan intrapersonaalista, sosiaalisesti ahdistuneeseen henkilöön kohdistunutta. Sosiaalinen ahdistus on kuitenkin perustavanlaatuisella tavalla interpersonaalinen ilmiö. Aiheen tarkastelun rajoittuneisuus on näkynyt käytännössä muun muassa siinä, että terapeuttiset interventiot eivät ole pystyneet auttamaan lähes puolta avuntarvitsijoista. Ilmiön tuominen interpersonaaliseen tarkasteluun avaa uusia näkökulmia, jotka aiempi tarkastelukehys on jättänyt pitkälti huomiotta. Interpersonaalisessa vuorovaikutuksessa ilmenevät ja siinä rakentuvat merkitykset valaisevat sitä kaikenkattavaa ja kokonaisvaltaista vaikutusta, joka voimakkaalla sosiaalisella ahdistuksella voi ihmisen elämään olla. Tutkielman empiirinen osuus on toteutettu tulkinnallisen fenomenologisen analyysin avulla. Tutkimustehtävää ohjaa sosiaalisen ahdistuksen interpersonaalinen näkökulma. Tutkimuksen aineistona toimii viisi nuorta aikuista, jotka ovat kokeneet sosiaalisen ahdistuksen rajoittaneen merkittävällä tavalla elämäänsä. Tutkimuksen etenemistä ohjasi kiinnostus siihen, millä tavoin muut ihmiset vaikuttavat sosiaalisen ahdistuksen kokemukseen. Aineisto kerättiin fenomenologisen metodin ohjaamin haastatteluin. Haastatteluissa kysyttiin vuorovaikutustilanteista sekä ahdistusta aiheuttavien, että ahdistusta aiheuttamattomien ihmisten kanssa. Näin pyrittiin tavoittamaan kokonaisvaltainen ymmärrys vuorovaikutuksesta tutkittavien kokemuksellisissa maailmasuhteissa. Tutkimus nostaa esiin hienovaraisia merkityksiä, joita tutkittavien maailmasuhteissa ilmenee. Tutkittavien kokema sosiaaliseen ahdistukseen kytkeytyvä uhka näyttäytyy minuutena tai minäkokemuksena, joka merkittävästi eroaa heidän toivotusta minästään. Sosiaalista ahdistusta aiheuttava minuus tai minäkokemus rakentuu vuorovaikutteisina viestintätekoina yhdessä tiettyjen muiden ihmisten kanssa. Uhkakokemukseen kytkeytyvän minuuden sisältö rakentuu vertailu-ulottuvuuden kontekstissa. Tuo konteksti aktivoituu vuorovaikutuksessa sellaisten ihmisten kanssa, jotka ilmentävät tutkittavien toivottua minää tai jotka tutkittavat näkevät kykenevinä näyttämään tutkittavien todellisen minän ja toivotun minän välisen eron. Tutkittavien viestinnällisten selviytymiskeinojen pyrkimyksenä on välttää todellisen minän ja toivotun minän välisen eron ilmentyminen. Vastaavasti sosiaalista ahdistusta ei ilmene, jos vertailu-ulottuvuus ei aktivoidu tai jos sen kontekstissa todellisen ja toivotun minän välillä ei ilmene eroa.