Browsing by Author "Koskinen, Juuso"

Kosteikkoarkeologia (eng. wetland archaeology) tekee tuloaan Suomeen. Kosteikkoympäristöt asettavat uudenlaisia haasteita arkeologiselle suojelulle sekä kenttätutkimukselle. Ne synnyttävät tilauksen myös uusille paikkatieto- ja mallinnusmenetelmille. Etenkin tiedot muinaisesta maisemasta sekä maastonmuodoista ovat korvaamattomia, kun muinaisia asuinpaikkoja etsitään ja arkeologisia selitysmalleja laaditaan. Kosteikkoympäristöt ovat muuttuneet vahvasti holoseenin saatossa, ja varsinkin soilla muinaisten rantavyöhykkeiden, järvenpohjien sekä kuivan maan alueiden päälle on yleensä kerrostunut paljon turvetta, jonka peittämistä maastonmuodoista arkeologeilla ei ole tavallisesti käytössään kuin ainoastaan viittellisiä topografisia aineistoja. Kokeilen FM Niko Latvakosken pro gradu -työssään kehittelemää sovelletun korkeusmallin menetelmää Savitaipaleella sijaitsevaan Rajalamminsuohon, ja tarkastelen mallin todenmukaisuutta geologisten kairausten sekä maatutkauksen avulla. Mallinnusmenetelmää ei ole aikaisemmin koeteltu kenttätöissä hankittuja mittauksia vasten. Arvioin myös mallin hyödyllisyyttä muinaisjäännösten suojelun kannalta. Tämä vaatii tuekseen tietoa etenkin tutkitun alueen rannansiirtymisestä, jota myös käsittelen työssäni. Suon geologinen ympäristö on Toiseen Salpausselkään liittyvää jäätikköjokideltaa, ja sen jyrkillä harjumuodostelmilla voi erottaa useita muinaisrantaterasseja. Tutkimusalueen läheisyydessä sijaitsee monia esihistoriallisia asuinpaikkoja ja muita toiminta-alueita, joista osa rajautuu välittömästi suon reunaan. Kolmiulotteinen georeferoitu malli nostaa menneen kosteikkoympäristön topografian analyyttiseen tarkasteluun, ja sen avulla on mahdollista paikantaa muinaisia turpeenalaisia rantavyöhykkeitä. Malli muodostetaan kahden lähtöaineiston pohjalta: Geologisen tutkimuskeskuksen turvetutkimuksien syvyyspisteet sekä suota ympäröivät Maanmittauslaitoksen ilmalaserkeilauspisteet muokataan paikkatieto-ohjelmien avulla yhtenäiseksi raster-tiedostoksi, josta turvealue on poistettu. Tämän jälkeen tyhjän alan korkeustiedot luodaan interpoloimalla. Splini-interpoloinnissa syntyvä yhtenäinen kolmiulotteinen pinta sisältää ETRS-TM35FIN-järjestelmän mukaiset korkeus- ja tasokoordinaatit, mikä mahdollistaa sen soveltamisen esimerkiksi kenttätöiden kohdentamisen apuna. Lisäksi sitä voitaisiin käyttää nykyaikaisten ympäristömuutosten seurannassa. Esimerkiksi kosteikkoalueen pohjaveden laskun asettamaa tafonomista uhkaa voitaisiin arvioida mallin avulla. Näkemykseni mukaan mallia voidaan käyttää jo nykymuodossaan suon kivennäispohjaa kuvaavana viitteellisenä maanmittausaineistona, ja tarkkuudeltaan sen voi rinnastaa esimerkiksi peruskarttaan. Merkittävimmät virhelähteet ovat peräisin paikkatietotyökalujen asetuksista, mutta myös lähdeaineistojen välillä havaittiin korkeusarvojen eroja yhtäläisissä maastonkohdissa. Jatkotutkimuksella voitaisiin selvittää millaiset paikkatietotyökalujen asetukset tuottaisivat mahdollisimman todenmukaisen mallin. Tässä tutkielmassa sovellettu versio edellyttää, että suon pohjan ja ympäristön maanpinta ovat yhtäläistä geologista kerrostumaa. Onnistuneen mallinnuksen ehtoja olisi selvitettävä myös toisenlaisten geologisten kerrostumien soilla, jotta menetelmästä saataisiin laajakäyttöisempi.