Browsing by Author "Koskinen, Miia"

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään inklusiivisen monikon 1. persoonan retorisia tehtäviä eläinsuojelukirjallisuudessa. Retorisen tutkimusotteen vuoksi työn keskiöön nousee yleisö, jolle argumentaatio on suunnattu. Tutkielmassa keskitytään siis myös siihen, millaiseksi monikon 1. persoonalla konstruoitu joukko hahmottuu. Tutkielman teoriataustana toimivat kognitiivisen kielentutkimuksen sisällä kehitetty kognitiivinen kielioppi sekä uusi retoriikka. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta eläinten oikeuksia ja suojelua käsittelevästä tietoteoksesta. Eläinten oikeuksiin keskittyvä Eläimet yhteiskunnassa on filosofinen kokoomateos, jonka kirjoittajiin kuuluu asiantuntijoita monelta eri alalta. Syötäväksi kasvatetut edustaa puolestaan eläinsuojelunäkökulmaa ja esittelee suomalaista lihantuotantoa. Aineistoa on edelleen rajattu näiden kahden teoksen sisällä teosten johdantoihin ja kolmeen lukuun, jotka erityisesti keskittyvät filosofiseen pohdintaan eläinten oikeuksista ja suojelusta. Tutkielmassa tarkastellaan monikon 1. persoonaa ensinnäkin sen viittausalan kannalta: millaisiin joukkoihin sillä tässä aineistossa viitataan ja millaisiksi konstruoidut joukot muodostuvat. Toiseksi monikon 1. persoonaa tarkastellaan toimijuuden kannalta: nähdäänkö konstruoitu joukko aktiivisena toimijana vai passiivisena osapuolena. Tähän vastauksia antavat semanttisten roolien analyysi sekä monikon 1. persoonan yhteydessä esiintyvien verbien merkitysanalyysi ja aspektin tarkastelu. Seuraavaksi analyysissa siirrytään monikon 1. persoonan yhteydessä esiintyviin modaalisuuden ilmauksiin, joista erityisesti episteemisellä modaalisuudella on keskeinen rooli argumentoinnin vakuuttavuuden arvioinnissa. Lopuksi tutkielmassa pohditaan monikon 1. persoonaa valintana. Toisin sanoen keskitytään siis siihen, miten se vaihtelee muiden persoonailmausten kanssa. Aineiston analyysi osoittaa, että monikon 1. persoonalla konstruoitu joukko hahmottuu pääasiassa kollektiiviksi, jonka jäsenet toimivat aktiivisesti väärällä tavalla. Monikon 1. persoonan yhteydessä käytettävät verbit liittyvät suureksi osaksi ihmisen kognitiivisiin toimintoihin ja niillä kuvataan imperfektiivistä eli kestoltaan rajaamatonta toimintaa. Monikon 1. persoonan yhteydessä esiintyy huomattavan paljon episteemisen modaalisuuden ilmauksia, jotka lähes poikkeuksetta esittävät puheenalaiset asiat varmana tietona. Monikon 1. persoonan keskeiseksi retoriseksi tehtäväksi tässä aineistossa nousee syytösten esittäminen lukijalle. Monikon 1. persoonaa käytetään lähes poikkeuksetta inklusiivisesti eli niin, että kirjoittajan lisäksi myös lukija kuuluu sen viittausalaan. Monikon 1. persoonalla konstruoituihin joukkoihin liitetään negatiivisia ominaisuuksia, jolloin myös lukijaa syytetään vääränlaisesta toiminnasta. Kun syytöksiä esitetään 'me'-joukosta käsin, kirjoittaja voi jakaa vastuun sanomastaan muille tähän joukkoon kuuluville. Samalla syytös kohdistetaan lukijaan, sillä inklusiivisella monikon 1. persoonalla lukija voidaan pakottaa kuulumaan tähän konstruoituun 'me'-joukkoon.