Browsing by Author "Koskinen, Minna"

Tutkielmassa tutkitaan direktiivien saamia vastauksia arkikeskusteluissa. Tavoitteena on selvittää, millaisia nämä responssit ovat, millaisia vastauksia tehtävältään erilaiset direktiivit saavat ja millaista suhtautumista responssit osoittavat direktiiviä kohtaan. Aineisto koostuu videoiduista arkikeskusteluista ystävien ja perheenjäsenten välillä (n. 5 tuntia), ja direktiivi–vastaus-pareja on yhteensä 68. Tutkimusmetodina ja teoreettisena taustana tutkielmassa käytetään keskustelunanalyysia. Analyysissa käy ilmi, että direktiivit saavat useammin preferoidun kuin preferoimattoman vastauksen. Preferoimattomat vastaukset jakautuvat selitettyihin vastauksiin ja ilman selitystä oleviin, vastustaviin vastauksiin. Ilman selitystä esitettyjä responsseja on selitettyjä enemmän, ja ne vastustavat direktiiviä vahvemmin kuin selitetyt vastaukset, joilla perustellaan omaa toimintaa ja joissakin tapauksissa myös myötäillään direktiiviä ennen siitä kieltäytymistä. Preferoituja vastaustyyppejä ovat dialogipartikkelit, lyhyt vastaukset ja pitkät ja selittävät vastaukset. Yleisin tapa vastata direktiiviin preferoidusti on käyttää dialogipartikkelia, jolla osoitetaan direktiivi ymmärretyksi ja hyväksytyksi, mutta ei aina lupauduta noudattamaan sitä. Lyhyillä responsseilla ilmaistaan vahvempaa sitoutumista noudattaa direktiiviä kuin dialogipartikkeleilla ja niillä vastataan myös useammin direktiiveihin, jotka edellyttävät toimimista heti. Pitkillä ja selittävillä vastauksilla osoitetaan keskustelussa, ettei lyhyt vastaus olisi ollut tilanteessa riittävä. Tutkielma näyttääkin, että selityksellä on paikkansa myös preferoiduissa vuoroissa, joilla osoitetaan myönteistä suhtautumista direktiiviin selityksestä huolimatta. Pitkä vastaus on keino sanoittaa lupausta toimia direktiivin mukaan, antaa perustelu omalle toiminnalle, sovitella, luoda humoristista ilmapiiriä ja ilmaista paheksuntaa direktiiviä kohtaan, vaikka sen mukaan toimitaan. Tutkielma osoittaa, että direktiivit saavat usein preferoidun vastauksen, mutta preferoidullakaan vastauksella ei aina lupauduta noudattamaan direktiiviä. Tämä voi implikoida sitä, että direktiiveihin liittyy ongelmallisuutta, eikä niitä oteta aina mieluusti vastaan läheisten välisessä keskustelussa. Tutkielma avaa uusia näkökulmia siitä, millaisia vastauksia direktiivit saavat ja millaista suhtautumista vastauksilla osoitetaan arkikeskusteluissa.