Browsing by Author "Koskinen, Tuomas"

Tutkielmani aiheena on asiantuntijan korvausvastuu eli asiantuntijavastuu. Tutkimuskysymykseni on selvittää ne yleiset periaatteet, joiden mukaisesti asiantuntija on vahingonkorvausvastuussa. Käytän työssäni asiantuntijaa siinä merkityksessä, että tarkoitan sillä sellaisia erityistä asiantuntemusta vaativia, pääosin immateriaalisia palveluita, joita suoritetaan toimeksiantosopimussuhteessa tai tähän rinnastettavassa sopimussuhteessa korvausta vastaan. Jaan asiantuntijapalvelut vielä edelleen neuvontapalveluihin ja muihin palveluihin sen mukaan onko asiantuntijapalvelussa toimeksiantajan tavoitteena saada asiantuntijalta neuvoa oman päätöksentekonsa tueksi. Tutkin työssäni ensin erilaisia erityissääntelyn piirissä olevia asiantuntijapalvelujen lajeja ja sitä, missä määrin kunkin asiantuntijapalvelutyypin erityissääntely vaikuttaa kyseistä asiantuntijapalvelua koskevan oikeuskäytännön yleistämiseen koskemaan muita erityislain piirissä olevia ja lailla säätelemättömiä asiantuntijapalveluita. Tunnistan tällaisia piirteitä joukon. Tarkastelen työssäni asiantuntijapalvelusopimuksen syntymistä ja asiantuntijalle siitä syntyviä velvoitteita. Tunnistan asiantuntijalle ensinnäkin toimimisvelvoitteen, eli velvoitteen hoitaa toimeksiantosopimuksessa sovitut toimenpiteet ja toimeksiannot. Tutkin myös asiantuntijan vastuuta toimeksiannon lopputuloksesta. Johtopäätöksenä tähän päädyn siihen, että asiantuntijalle voidaan asettaa tulosvastuu ainoastaan poikkeuksellisesti ja yksinkertaisissa asiantuntijapalveluissa. Muutoin asiantuntijalla on ainoastaan huolellisuusvelvoite, eli velvoite omien työmetodiensa asianmukaisuudesta. Tunnistan asiantuntijalle myös pitkälle menevän tiedonantovelvoitteen, joka ilmenee tapauskohtaisesti neuvonta- tai varoitusvelvollisuutena myös toimeksiannon piiriin kuulumattomista, mutta toimeksiantajan etuihin olennaisesti vaikuttavista seikoista. Tämän lisäksi asiantuntijalla on lojaliteettivelvoite, joka johtaa asiantuntijalla muun muassa salassapitovelvollisuuteen. Lojaliteettivelvoite kieltää asiantuntijaa edistämästä omaa etuaan päämiehensä kustannuksella ja velvoittaa olemaan ottamatta vastaan toimeksiantoja, joissa asiantuntijalla on intressiristiriita. Asiantuntijan vahingonkorvausvastuussa oikeusperusteena on ekskulpaatiovastuun mukainen asiantuntijan tuottamus. Päädyn johtopäätökseen, että tämän tuottamuksen arviointi on sidoksissa huolellisuusvelvoitteen noudattamisen kanssa. Esitän joukon yleisiä suuntaviivoja, joilla asiantuntijan tuottamusta arvioidaan ja tutkin sitä mitta-asteikkoa, johon asiantuntijan tosiasiallista huolellisuutta verrataan. Tämän lisäksi tarkastelen asiantuntijan aiheuttamien vahinkojen määrittämistä sekä niiden syy-yhteyden sekä tämän adekvaattisuuden arvioimista. Johtopäätöksenä totean, että ollakseen oikeutettu vahingonkorvaukseen, tulee toimeksiantajan osoittaa se, että tälle syntyneeltä negatiiviselta seuraukselta, vahingolta, olisi vältytty asiantuntijan huolellisen neuvon myötä. Adekvaattisuus- eli ennakoitavuusvaatimus vaikuttaa asiantuntijavastuussa käyttäytyvän kuin sopimusperusteisessa vahingonkorvausvastuussa yleisesti. Sen sijaan toimeksiantajan tuottamus voi rajoittaa tämän oikeutta vahingonkorvaukseen vain poikkeuksellisesti. Lopuksi tarkastelen vielä erityiskysymyksinä asiantuntijan vastuuta suhteessa kolmansiin ja todistustaakan jakamista. Asiantuntijalle voi syntyä vahingonkorvausvastuu suhteessa kolmansiin etenkin tilanteissa, joissa toimeksianto on sivullisen intressissä, esimerkiksi lahjakirjan laatimisessa, tai välittäjänä toimimisessa. Näyttötaakan osalta johtopäätökseni on puolestaan, että asiantuntijalla on eräänlainen velvollisuus ekskulpaatiovastuun mukaisesti osoittaa toimineensa huolellisesti, eli siitä, ettei tämän toiminta muodosta sopimusrikkomusta. Kaiken kaikkiaan johtopäätökseni on se, että asiantuntijavastuusta on löydettävissä yleisiä suuntalinjoja, joilla sitä voidaan arvioida. Aihepiiri onkin nähdäkseni hedelmällinen aihe jatkotutkimukselle.