Browsing by Author "Kuikka, Maija Inkeri"

Suomessa esiintyy kuudenneksi eniten työpaikkakiusaamista Euroopan maista. Työpaikkakiusaaminen on organisaation toiminnalle haitallinen ilmiö, koska se voi aiheuttaa henkisiä ja fyysisiä oireita työntekijöissä ja tämä voi johtaa työstä poisjäämiseen. Työpaikkakiusaamisen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta, ja tässä tutkimuksessa keskitytään työympäristöön liittyviin tekijöihin ja demografisiin tekijöihin. Organisaation ominaisuuksiin keskittyvää tutkimusta on tehty työympäristöhypoteesin mukaisesti, jolloin yksilön persoonalla ei katsota olevan vaikutusta työpaikkakiusaamisen riskiin. Tutkielman tavoitteena on saada selville, millaisia työpaikkakiusaamisen riskiryhmiä voidaan muodostaa aineiston avulla ja tutkimus vastaa tähän työsuojelulliseen tutkimustarpeeseen Suomessa. Aineistona tutkimuksessa käytetään Työolotutkimus 2008 -aineistoa, jossa on tutkittu laaja-alaisesti suomalaisen palkansaajakunnan työoloja. Analysoitavan aineiston koko on 4382 henkilöä, joista naisia on 2377 ja miehiä 2005. Aineiston henkilöt ovat iältään 15–64-vuotiaita. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä käytetään logistista regressioanalyysiä, jonka avulla tarkastellaan työpaikkakiusaamisen riskiryhmiä vakioimalla muuttujia, jolloin saadaan selville kunkin tutkimuksessa käytettävän muuttujan itsenäinen vaikutus työpaikkakiusaamisen riskiin. Tulosten mukaan ikä, koulutustaso tai sosioekonominen asema eivät niin miehillä kuin naisilla olleet yhteydessä työpaikkakiusaamisen riskiin lukuun ottamatta naisilla tuntematonta sosioekonomista asemaa. Työympäristön tekijöistä vaikutusmahdollisuudet työtehtäviin ei myöskään ollut tilastollisesti merkitsevä tekijä. Miehillä tyytymättömyys esimieheen, riittämätön keskustelu työn järjestämisestä tai sen ongelmista, ennakoimattomien muutosten kokeminen töissä sekä kunta-alalla työskentely olivat riskitekijöitä. Naisilla riskitekijöiksi muodostuivat niin ikään tyytymättömyys esimieheen, riittämätön keskustelu työn järjestämisestä tai sen ongelmista, ennakoimattomat muutokset ja kunta-alalla työskentely. Naisilla riskitekijöitä olivat myös työpäivän venyttäminen ja työn organisointiin tyytymättömyys. Interaktio löydettiin sukupuolen ja muuttujien toimiala ja työpäivän venyttäminen kanssa. Tutkimuksen tulosten perusteella on mahdollista muodostaa työpaikkakiusaamisen riskiryhmiä ja käyttää tutkimustietoa hyväksi päätettäessä, millaisiin asioihin organisaatiossa kannattaa kiinnittää huomiota työpaikkakiusaamisen ehkäisemiseksi. Tulosten tulkinnassa tulee kuitenkin ottaa huomioon tutkimuksen poikkileikkausasetelma, jolloin tuloksista on vaikea päätellä kausaalisuutta ja se, että työpaikkakiusaamista tutkittiin kiusatun subjektiivisesta näkökulmasta, kiusatuksi tulemisen kokemuksen avulla.