Browsing by Author "Kylmälä, Anne"

Työhön sitoutumiseen myönteisesti vaikuttaminen on yksi keinoista, jolla voidaan pitää nuoret sairaanhoitajat ammatissaan ja hoitoalan töissä. Useissa tutkimuksissa on todettu, että sairaanhoitajista tulee olemaan pulaa tulevaisuudessa. Määrällisesti heistä ei ole pulaa, mutta erilaisista syistä johtuen osa heistä ei toimi ammatissaan. Työskentelyolosuhteilla on merkitystä työhön sitoutumisessa ja työssä ja alalla pysymisessä. Tutkielmassani tarkastelen nuorten Y-sukupolveen kuuluvien sairaanhoitajien sitoutumista työhön. Mielenkiinnon kohteena on sitoutumiseen liitettyjen asioiden kuvaaminen, merkitysten rakentuminen ja perustelut sairaanhoitajien puheessa. Tavoitteena on diskurssianalyysin keinoin selvittää, minkälaisia merkityksiä sairaanhoitajat konstruoivat organisaatioon, työhön ja ammattiin sitoutumisesta. Työhön sitoutumisen tutkimus on painottunut paljolti strukturoituihin kyselytutkimuksiin ja sitoutumisesta on kysytty suoraan. Aikaisempaa diskursiivista tutkimusta hoitotyöhön sitoutumisesta on hyvin vähän. Tutkielmassani työhön sitoutumista tutkitaan sitoutumisen mahdollistavien tekijöiden kautta. Tutkimuskohteena on neljässä fokusryhmäkeskustelussa väittämien avulla saatu aineisto. Aineisto on tuotettu Etelä-Suomessa kolmen eri sairaanhoitopiirin alueella erikoissairaanhoidon toimintaympäristössä. Teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä tutkimuksessa on sosiaalinen konstruktionismi ja diskurssianalyysi. Tutkimustulosten perustella työhön sitoutumiseen liitetyt asiat ovat Y-sukupolveen kuuluvilla sairaanhoitajilla pitkälti samoja kuin heitä edeltävillä sukupolvilla. Tämän tutkimusten mukaan nuorten sairaanhoitajan työhön sitoutumiseen vaikuttavista tekijöistä tärkeimmät ovat perehdytyksen saaminen työhön, hyvät suhteet työyhteisössä ja mahdollisuus kehittyä työssään ja ammatissaan. Heille on tärkeää myös yhteisöllisyys ja työstä saatava arvostus ja palaute sekä esimiehiltä että asiakkailta/potilailta. Keskeiseksi puheenaiheeksi nousi perinteinen sairaanhoitajuus ja kutsumus, joita kuitenkaan ei nähdä kuuluviksi sairaanhoitajan työhön olennaisina asioina. Ne kuitenkin muokkaavat edelleen hoitotyön todellisuutta ajatusten kautta. Jatkotutkimuksen aiheeksi nousi Y-sukupolven ja sitä seuraavan Z-sukupolven sairaanhoitajien ja työelämän välisten suhteet, jotka vaikuttavat ammatissa ja hoitotyössä pysymiseen. Tärkeää on myös tutkia koulun roolia Z- sukupolven eli vuoden 1990 jälkeen syntyneiden sairaanhoitajaopiskelijoiden opetuksessa ja sairaanhoitajan ammatillisuuden kehittämisessä. Tavoitteena olisi keinojen löytäminen sairaanhoitajan ammattistatuksen nostamiseksi.