Browsing by Author "Kylmäniemi, Hanna"

Euroopan unionin alueen työntekijöiden palkkaturvaa koskeva vähimmäissuoja on pyritty varmistamaan työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa annetulla direktiivillä 2008/94/EY (palkkaturvadirektiivi). Direktiivi jättää työoikeudellisten käsitteiden määrittelemisen sekä laajan harkintavallan saatavien rajoittamisesta kansallisen lainsäädännön varaan. Palkkaturvadirektiivi on implementoitu palkkaturvalakiin 27.11.1998/866. Palkkaturvajärjestelmän edellytyksenä on työsuhteessa tehty työ ja työnantajan maksukyvyttömyys. Suomessa työsuhteen ja maksukyvyttömyyden käsitteet ovat kattavia, joten lähtökohtaisesti palkkaturvan piiriin kuuluva työntekijäjoukko on laaja. Tutkielmassa selvitetään, milloin työntekijä kuuluu Suomen palkkaturvan piiriin, mikäli työnantajalla katsotaan olevan toimintaa useassa jäsenvaltiossa. Toiminnan käsitettä tulkintaan laajasti ja sen on katsottu edellyttävän taloudellista pysyvyyttä. Kun yrityksellä on toimintaa useassa jäsenvaltiossa, toimivaltainen on sen valtion palkkaturvajärjestelmä, jossa työ on tavallisesti tehty. Myös työntekijän asunnon ja toimisto sijainti vaikuttavat. Tilapäinen työskentely toisessa valtiossa ei muuta tavallista työntekovaltiota. Tilapäiseksi on katsottu alle vuoden mittainen työskentely. Tutkielmassa selvitetään, mitä saatavia työntekijä voi saada palkkaturvasta korvattavaksi, ja miten niitä on rajoitettu ajallisesti, määrällisesti ja väärinkäytösten estämiseksi. Palkkaturvahakemus on palkkaturvalain 5 §:n mukaisesti sidottu kolmen kuukauden määräaikaan saatavan erääntymisestä. Epäselvyys saatavan määrästä ei vaikuta määräaikaan. Palkkaturvahakemuksen määräaika on siis tiukempi kuin työsuhdesaatavien yleinen kanneaika. Palkkaturvan maksamien saatavien määrää on rajoitettu euromääräisesti. Lisäksi saatavat eivät saa ylittää, mitä voidaan pitää kohtuullisena ja tavanomaisena. Työntekijä, joka joutuu hakemaan saataviaan palkkaturvasta voi näin ollen joutua huonompaan asemaan kuin mitä työntekijä, joka vaatii saataviaan suoraan maksukykyiseltä työnantajalta. Valtion kohtuullisen korvausvastuun lisäksi palkkaturvasta maksettavia saatavia voidaan palkkaturvalain 8 §:n mukaan rajoittaa väärinkäytösten estämiseksi. Sopimus tai järjestely, johon maksukykyinen työnantaja ei sitoutuisi, katsotaan palkkaturvan väärinkäytökseksi. Järjestely palkkaturvan saamiseksi voi myös koskea työsuhteen tunnusmerkkien väärentämistä. Tehtyyn työhön nähden epäsuhteinen tai kohtuuton saatava ei tule palkkaturvana maksettavaksi. Työntekijän vilpittömälle mielelle ei ole annettu merkitystä. Palkkaturvaa ei voi saada toistuvien palkkaturvahakemusten perusteella. Toistuvista hakemuksista on kyse kolmannen palkkaturvahakemuksen kohdalla, mutta myös haetun saatavan määrä vaikuttaa. Työntekijällä ei ole oikeutta kasvattaa saataviensa määrää kun työnantajan maksukyvyttömyys on tullut hänelle selväksi. Työntekijällä on työsuhteen purkamisvelvollisuus viimeistään silloin, kun työntekijän palkka on maksamatta kolmen kuukauden ajalta.