Browsing by Author "Kyrklund, Hanna"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan uskonnon ja uskonnollisen argumentaation roolia saksalaisfilosofi Jürgen Habermasin yhteiskuntafilosofiassa. Tutkimuksen tarkoituksena on selventää, millaisen roolin Habermas antaa uskonnollisille käsityksille muun muassa osana deliberatiivisen demokratian päätöksentekoa. Habermas on aiemmassa teoriassaan suhtautunut uskontoon joko välinpitämättömästi tai kielteisesti, mutta on nyt 2000-luvulla siirtynyt korostamaan uskonnollisten käsitysten merkitystä moraalisissa ja poliittisissa kysymyksissä. Tutkielmassa tuodaan esiin Habermasin uusi ajatus siitä, miten uskonnot tarjoavat pääsyn sellaisiin moraalisiin käsityksiin, joita nykyiset solidaarisuuden puutteesta kärsivät kansalaiset tarvitsevat. Habermasia motivoi pyrkimys erilaisten maailmankuvien yhteensovittamiseen sekä poliittisen sopusoinnun tukemiseen. Tutkielman tavoitteena on selventää, miten Habermasin ajattelu on muuttunut hänen aiempaan teoriaansa nähden, mitä se edellyttää ja mitä siitä seuraa. Tutkielmassa analysoidaan Habermasin kirjoituksia erityisesti 2000-luvulta. Ensisijaisina lähteinä tutkielmassa käytetään Habermasin alkuperäisteoksia. Näiden lisäksi toissijaisina lähteinä käytetään kommentaattoreiden, muun muassa Maeve Cooken, Cristina Lafontin sekä Melissa Yatesin, artikkeleita Habermasin uskontoajattelusta. Tutkielman alussa esitellään Habermasin käsitys uskonnon ja filosofian yhteisestä alkuperästä, jonka varaan rakentuu myös hänen muu teoretisointinsa uskonnon merkityksestä. Tutkielmassa tarkastellaan Habermasin näkemystä, jonka mukaan yhteisestä alkuperästä johtuen sekä uskolla että tiedolla on yhteinen perusta. Habermasin mukaan tämä yhteinen perusta mahdollistaa uskonnollisten ja sekulaarien kansalaisten välisen rationaalisen dialogin. Seuraavaksi tutkielmassa selvennetään Habermasin käsityksiä deliberatiivisesta demokratiasta ja sekulaarin valtionhallinnon tarpeesta. Keskeisen sijan tutkielmassa saa Habermasin käsitys uskonnollisesta argumentaatiosta osana julkisuutta. Habermas edustaa inklusiivista suhtautumista, jonka mukaan uskonnolliset argumentit tulee hyväksyä osana julkista keskustelua. Habermas näkee uskonnollisen argumentaation hyväksymisen keskustelua ja siten deliberatiivista demokratiaa vahvistavana. Tähän liittyy kuitenkin rajoitus, jonka mukaan uskonnolliset ilmaukset tulee kääntää sekulaarille kielelle ennen pääsyä poliittiseen päätöksentekoon. Tutkielman lopussa esitetään kootusti Habermasin ajatuksiin kohdistettua kritiikkiä sekä Habermasin vastaus saamaansa kritiikkiin. Tutkielmassa päädytään tulokseen, jonka mukaan Habermasin ajattelussa on havaittavissa selkeä muutos aiempaan nähden. Habermas näyttää pitävän sekulaaria järkeä riittämättömänä ja kaipaavan sen rinnalle uskoa. Tässä tutkielmassa esitetään, että Habermas pyrkii välttämään ristiriidan nykyisten ja aiempien näkemysten välillä esittämällä käsityksensä uskon rationaalisesta perustasta. Käytetyn aineiston avulla päädytään kuitenkin johtopäätökseen, että tämä ei onnistu ongelmitta. Habermasin teorian keskeisiksi ongelmiksi jäävät käsitys uskonnon erityisestä kyvystä välittää moraalisia intuitioita sekä vaatimus uskonnollisten käsitysten kääntämisestä sekulaarille kielelle.