Browsing by Author "Lönnqvist, Irina"

Yhteiskuntamme on riippuvainen tietotekniikasta. Monet palvelut ovat kytkettyinä bittien maailmaan. Tietoverkot ovat mahdollistaneet sen, että verkossa voi asioida aikaan ja paikkaan katsomatta. Tietotekniikka on helpottanut monen arkipäivää, mutta se on tuonut mukanaan vaikeasti hallittavia riskejä. Moni tieto löytyy verkosta, jolloin se on myös uhattuna ja vaara-alttiina. 1990-luvulta lähtien yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin ja elintärkeiden toimintojen turvaaminen on nähty hyvin keskeisenä valtion turvallisuusnäkökulmasta tarkasteltuna. Myöhemmin 2000-luvulla viestintä ja tietotekniikan osa-alueiden tärkeys on korostunut erityisesti, koska olemme entistä riippuvaisempia internetistä ja bittienmaailmasta. Kyberilmiöllä on liittymäpinta suomalaiseen yhteiskuntaan, joten yhteiskuntatieteet mahdollistavat ilmiön tarkastelun lähtökohdaksi muun kuin teknisen näkökulman. Saksalainen sosiologi Ulrich Beck nosti vuonna 1986 esille käsitteen riskiyhteiskunnasta, josta hän julkaisi myös teoksen ' Risikogesellschaft. Auf dem Weg in eine andere Moderne '. Riskiyhteiskuntaa voidaan kuvailla tiedeyhteiskuntana, informaatioyhteiskuntana, mediayhteiskuntana tai tietoyhteiskuntana. Riskiyhteiskunta sisältää ajatuksen siitä, että ihminen luo tietoisesti ja tiedostamattaan ympärilleen erilaisia riskejä, joiden hallittavuus on haastavaa. Riskiyhteiskunnan ajatus on hyvä kuvaus nykypäivän tilanteesta, jossa erilaiset uhat, vaarat ja riskit ovat arkipäivää. Työn tarkoituksena on soveltaa Ulrich Beckin riskiyhteiskunnan käsitettä kyberilmiöön. Beck on laajentanut riskiyhteiskunnan käsitettä entistä globaalimmaksi, maailman riskiyhteiskunnaksi. Riskistä on tullut hyvin teknologinen. Mitä enemmän otetaan käyttöön raskasta teknologiaa, sitä suuremmaksi tulee epätodennäköisten onnettomuuksien todennäköisyys. Maailmasta on tullut riskiteollisuuden koekenttä. Työssä on Delfoi-menetelmää hyödyntäen haastateltu asiantuntijoita kyberilmiöstä. Keskeistä asiantuntijoiden haastattelussa on ollut Delfoin perustusajatus, jossa asiantuntijat argumentoivat anonyymisti annettuun aiheeseen. Asiantuntijapaneeli rakentui 13. henkilöstä, jotka edustivat yhteiskuntatieteilijöitä, kyberasiantuntijoita sekä turvallisuusalan asiantuntijoita. Kysely suoritettiin verkkosovelluksen (eDelfoi) avulla. Delfoi-menetelmä koetaan helposti tulevaisuusorientoituneeksi, mutta aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet sen soveltuvan hyvin turvallisuuskysymysten pohtimiseen, sekä ilmiöiden kartoittamiseen, jotka eivät ole vakiintuneet. Käsitteen määritteleminen on tärkeää puhuttaessa ilmiöstä, joka ei ole vielä vakiintunut. Kyberturvallisuuden käsite kuvastaa laaja-alaisesti kyberilmiötä. Käsitteitä käytetäänkin enemmän toistensa synonyymeinä kuin eri asiaa tarkoittavina. Kyberturvallisuudelle on pyritty löytämään mahdollisimman kuvaava ja tarpeeksi laaja määritelmä. Kyberilmiötä tarkastellessa tulee huomioida sen kahtiajako, jossa toinen osa on kansalaistason ilmiö ja toinen tekninen ilmiö. Kyberilmiö vaikuttaa yhteiskuntaan eri tavalla. Jokainen yksilö voi suojata oman tietokoneensa viruksentorjuntaohjelmalla kotona ja työpaikalla sekä huomioida tieturvallisen käytöksen internetissä. Verkkoiskun kohdistuessa elintärkeisiin toimintoihin tai kriittiseen infrastruktuuriin on kyseessä tekninen ilmiö, joka vaatii asiantuntijuutta. Kyberilmiössä ei operoida vain kyberavaruudessa vaan sillä on kosketuspinta fyysiseen maailmaan ja toisinpäin. Tietotekniikka on helpottanut arkipäivää, mutta tuonut mukanaan uusia näkymättömiä riskejä, jotka toteutuessaan voivat olla hyvin kiusallisia. Tällä hetkellä ihminen on suurin riski. Omalla toiminnalla aiheutetaan suurempaa vahinkoa, kuin että riski tulisi yhteiskunnan ulkopuolelta esimerkiksi toisen valtion tekemänä verkkohyökkäyksenä. Kyberriski on olemassa ja loppupäätelmänä voidaan sanoa, että on siirrytty kyberriskiyhteiskunnan aikakauteen.