Browsing by Author "Lantto, Eero"

Suomen valtiolla on ollut 2000-luvulta lähtien demokratiapoliittinen toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on parantaa suomalaista demokratiaa. Demokratiapolitiikalla on pyritty turvaamaan suomalaisen demokratian kansanvaltaisuus ja yleisesti ottaen vahvista-maan demokratian toteutumista. Tutkielma analysoi Suomen valtion demokratiapolitiikkaa Pierre Rosanvallonin demokratiateorian sekä Habermasin Offen systeemiteorioiden avulla, jolloin huomio kiinnittyy demokratiapolitiikan legitimiteettiulottuvuuteen eli sii-hen, miten ja minkälaista legitimiteettiä demokratiapolitiikalla tavoitellaan. Tutkimuksen aineistona on käytetty demokratiapolitiikan keskeisiä asiakirjoja. Tutkielman perusteella demokratiapolitiikassa on osaltaan kysymys demokraattisen legitimiteetin lujittamisesta. Perinteisen edus-tuksellisen demokratian vahvistaminen näkyy etenkin vaalien merkityksen korostamisena ja puolueiden aseman vahvistamisena poliittisen representaation kohteina. Demokratiaa varsinaisesti uudistavat lisäykset ovat erinäisiä vuorovaikutusmenetelmiä, joilla halutaan vakuuttaa kansalaiset hallitsijoiden responsiivisuudesta ja kiinnostuksesta hallittuja kohtaan vaaleista erillisenä toiminta-na, jolloin mahdollistuu monipuolisempi edustuksellinen demokratia. Demokratiapolitiikka hahmottelee uudenlaista hallitsemista, jonka periaatteet eroavat perinteisestä vaali-edustuksellisesta järjestelmästä siten, että kansalaisyhteiskunnan moninaiset intressit otetaan paremmin huomioon ja hallintoa pyritään tuomaan lähemmäksi kansalaisyhteiskuntaa. Suomen valtion demokratiapolitiikka pyrkii lujittamaan hallitsijoiden legitimiteettiä parantamalla edustuksellisen demokratian toimi-vuutta ja uskottavuutta ja näin saamaan kansalaiset jälleen osallistumaan enemmän sekä vaalien että demokratiapolitiikkaan kuuluvien erilaisten osallistuvan demokratian menetelmien kautta. Toisaalta demokratiapolitiikka tavoittelee myös uudenlaisia legitimiteetin muotoja, joita Rosanvallon kutsuu läheisyyslegitimiteetiksi ja refleksiivisyyslegitimiteetiksi. Suomen valtio tavoittelee siis perinteisen edustuksellisen järjestelmän aseman vahvistamista, mutta samalla se tavoittelee myös perinteistä edustuksellista järjestelmää vuorovaikutuksellisempaa demokratiaa, jossa legitimiteetin uudet muodot ovat tärkeitä.