Browsing by Author "Lappalainen, Petra-Maaria"

Pro gradu -tutkielma tarkastelee nuorten varastamisen ja sosiaalisen huono-osaisuuden yhteyttä kriminologisen paineteorian (strain theory) valossa. Kriminologisen paineteorian mukaan heikon taloudellisen aseman ja muiden kielteisten elämänkokemusten aiheuttama turhautuminen synnyttää rikollisuutta. Tutkimuksessa huono-osaisuutta mitataan sekä taloudellisilla (economic strain) että tilannekohtaisilla (situational strain) painetekijöillä. Mikäli rikoksia halutaan torjua sosiaalipoliittisin toimenpitein, tarvitaan päätöksenteon tueksi tietoa rikoskäyttäytymisen taustalla havaittavista sosiaalisista taustatekijöistä ja mekanismeista. Tutkimuksen aineistona on Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin vuonna 2013 toteuttama Kansainvälisen nuorisorikollisuuskyselyn (International Self-Report Delinquency Study) Suomen mittaus. Tutkimukseen osallistui 2 203 nuorta, jotka olivat 13-16-vuotiaita oppilaita 47 yläasteelta Turusta ja Helsingistä. Oppilaat vastasivat kyselyssä anonyymisti kysymyksiin omasta rikoskäyttäytymisestään. Tilastollisena menetelmänä on logistinen regressioanalyysi, jonka avulla tutkitaan taloudellisen huono-osaisuuden sekä kouluun ja perheeseen liittyvien kielteisten elämänkokemusten yhteyttä nuorten varkaustekoihin. Tutkimuksessa havaittiin, että toistuva varastaminen kasautuu nuorten pienelle vähemmistölle. Havainnot taloudellisen paineen ja varkaustekojen yhteydestä olivat osin ristiriitaiset. Subjektiivinen taloudellinen huono-osaisuus ei ollut vakioiduissa malleissa yhteydessä varastamiseen. Perheen sosiaalitukiasiakkuus ja kouluun liittyvä paine olivat tilastollisesti merkitseviä toistuvan varastamisen riskitekijöitä, kun yksilön itsekontrollin taso oli vakioitu. Äidin työttömyyden ja perheeseen liittyvien kielteisten elämäntapahtumien puuttumisen havaittiin suojaavan nuorta varastamiselta. Tulokset osoittavat, että sosiaalinen huono-osaisuus on merkitsevä nuorten varkaustekojen riskitekijä 2010-luvun Suomessa. Rikoskäyttäytymisen rakenteellis-sosiaalisten selitysten lisäksi tutkimuksen tulokset antavat tukea myös yksilöominaisuuksien merkitystä korostaville kriminologisille teorioille. Pohdinnassa esitetään, että perhepoliittiset panostukset ja lapsiperheiden köyhyyden vähentäminen voivat ennaltaehkäistä nuorten päätymistä rikosuralle.