Browsing by Author "Lappalainen, Tellervo"

Tutkielmani käsittelee Kiinan kulttuurivallankumouksen (1966-1976) aikaisia malliteoksia (yangbanxi) poliittisen uskonnon näkökulmasta. Malliteokset olivat aikaisempaan Peking-oopperatraditioon nojaavia näyttämöteoksia, joista suurin osa filmatisoitiin 1970-luvun alussa. Teoksia valmistui kulttuurivallankumouksen aikana yhteensä 18 kappaletta, ja ne muodostavat olennaisen osan ajanjakson visuaalista historiaa. Tutkielmani keskittyy näistä kahteen suosittuun balettifilmatisointiin, Punaiseen naiskomppaniaan (1971) ja Valkohiuksiseen tyttöön (1972), sekä niiden aiempiin kulttuurivallankumousta edeltäneisiin filmatisointeihin, vuosilta Valkohiuksiseen tyttöön vuodelta 1950 ja Punaiseen naiskomppaniaan vuodelta 1961. Lisäksi aineistoni sisältää Punaisen naiskomppanian myöhemmän oopperaversion (1972). Pyrin tarkastelemaan malliteoksia Robert N. Bellahin kansalaisuskonnon teorian ja poliittisen uskonnon käsitteen kautta. Näen ne olennaisena osana Mao Zedongin henkilökulttia, joka huipentui poliittisuskonnollisena liikkeenä kulttuurivallankumoukseen. Tänä aikana Maon henkilökultti ja laajemmin hänen luomansa idea kommunismista kiinalaisin erityispiirtein pyrki ottamaan aiemmin vallalla olleiden uskontojen – buddhalaisuuden, taolaisuuden ja konfutselaisuuden - paikan. Samalla liike käytti kuitenkin hyväkseen aiemmista uskonnollisista traditiosta vakiintuneita konsepteja, kuten konfutselaista Taivaan mandaatti –käsitettä ja keisarikultin jättämää tyhjiötä. Hyödyntämällä sekä esitys- että elokuvatutkimuksen perinnettä pyrin tarkastelemaan, miten tämä näkyi malliteosten visuaalisuudessa ja muutoksissa verrattuna aiempiin filmatisointeihin. Malliteosten merkityksen näen tämän liikkeen uskonnollisena kuvastona, jonka tarkoitus oli markkinoida uutta, perinteisen konfutselaisen mallin korvaavaa yhteiskuntarakennetta suurille kansanjoukoille. Tähän pyrittiin saattamalla perinteinen, suosittu Peking-oopperamuoto palvelemaan kommunistista ideologiaa. Vaikka malliteosten tarinat ja sanomat ovat näennäisesti uusia, ne kuitenkin säilyttivät useita tyylillisiä seikkoja vanhemmista kulttuurimuodoista ja perinteistä. Teosten henkilöhahmot, erityisesti naispääosat, perheettömyys, armeijateema ja epäseksuaalisuus kuvastavat uudenlaista utopiayhteiskuntaa.