Browsing by Author "Lappi, Katja"

Kuluttajavakuutusmarkkinoilla tarjotaan kuluttajille hyvin erilaisia vakuutustuotteita, joten vakuutusehtojen kirjavuus on suuri. Kuluttajavakuutus on sekä varallisuusoikeudellinen sopimus kuluttajavakuutusosapuolten välillä, että vakuutusyhtiön kuluttajalle myymä aineeton vakuutushyödyke. Tästä syystä vakuutussopimuksen ehdoilla ja niiden tulkinnalla on erityinen merkitys, paitsi sopimuksen sisällön sekä osapuolten oikeuksien ja velvoitteiden määrittämisessä, myös myydyn vakuutustuotteen sisällön määrittäjänä. Tutkimukseni aiheena on kuluttajansuojalain 4 luvun 3 §:n epäselvyyssäännön mukainen tulkinta, eli epäselvän vakuutusehdon tulkinta kuluttajan hyväksi, vapaaehtoisissa kuluttajavakuutuksissa. Tarkastelen kuluttajansuojalain epäselvyyssääntöä lainopilliselta, oikeustaloustieteelliseltä sekä oikeustaloustieteen käyttäytymistaloustieteellisen suuntauksen kannalta. Kuluttajansuojalain 4:3 § on ennen kaikkea vakuutuksen osapuolten välistä riskinjakoa määrittävä tulkintanormi; riski kuluttajavakuutuksen epäselvän ehdon tulkinnasta asetetaan vakuutusyhtiölle, mikäli kuluttaja ei ole voinut vaikuttaa ehdon sisältöön. Vakuutussopimuslain ensisijaisuus suhteessa kuluttajansuojalain 4:3 §:n epäselvyyssääntöön, nostaa esille monia säännöksen soveltamiseen liittyviä kysymyksiä. Kuluttajansuojalain epäselvyyssääntö onkin kiinteässä suhteessa vakuutuksia koskevaan muuhun lainsäädäntöön. Kuluttajansuojalain epäselvyyssäännön lähtökohtaisena tarkoituksena on sopimuksen heikomman osapuolen suojaaminen. Lain tausta ja tavoitteet kohdistuvat ennen kaikkea kohtuullisen sopimustasapainon vaatimuksiin siten, että kuluttajan tiedollista ja taidollista epätasapainoa vakuutusyhtiöön nähden korjataan. Kuitenkin kuluttajansuojalain epäselvyyssääntö vaikuttaa myös vakuutusmarkkinoiden vaihdantaa turvaavana tekijänä, etenkin koska kyseessä ovat ehdolliset markkinat, joilla osapuolet suorittavat velvoitteitaan eriaikaisesti. Ehdollisilla markkinoilla epävarmuuden minimointi sopimussuhteessa sekä tulkinnan ennakoitavuus riitatilanteessa ovatkin olennaisessa asemassa oikeustaloustieteelliseltä kannalta ajatellen. Kuitenkin kuluttajansuojalain epäselvyyssääntö ja tulkintaperiaate epäselvyyssääntö ovat kohdanneet myös paljon kritiikkiä oikeustaloustieteen piirissä. Kuluttajansuojalain epäselvyyssääntö perustuu muodolliseen sopimusosapuoliasemaan, joten kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan määrittely on tärkeä lähtökohta säännöksen soveltamiselle. Oman haasteensa aiheuttaa kuluttajansuojalain kuluttajakäsitteen eroavuus vakuutussopimuslain kuluttajakäsitteestä. Lisäksi vakuutusmarkkinoiden kiihtyvä kansainvälistyminen voi aiheuttaa epävarmuutta sovellettavaksi tulevan lainsäädännön suhteen. Vakuutusehdon epäselvyyden edellytykset, epäselvän ehdon selventämiseen liittyvä aineisto ja tulkintaa ohjaavat periaatteet ovat merkittävässä asemassa kuluttajansuojalain epäselvyyssäännön mukaisessa tulkinnassa. Vakuutuksen ehdon tulee olla objektiivisesti katsoen epäselvä, mutta kyseinen määritelmä ei ole aina yksiselitteinen, vaan joudutaan arvioimaan sitä käsityksen ja ymmärryksen tasoa, joka kuluttajalta voidaan vaatia sekä toisaalta sitä tarkkuutta, jota ehtojen osalta vakuutusyhtiöltä vaaditaan. Oikeustapaukset sekä vaihtoehtoisten kuluttajariitojen ratkaisuelimien tuottamat suositusratkaisut ovatkin merkittävässä asemassa määriteltäessä ehtoepäselvyyden merkitystä. Lainsäädännön tarkoituksena on vaikuttaa sen kohteena olevien toimijoiden käyttäytymiseen. Käsittelen oikeustaloustieteellisen, sekä erityisesti oikeustaloustieteen käyttäytymistaloustieteellisen suuntauksen kannalta, niitä mahdollisia vaikutuksia ja ongelmia, joita kuluttajansuojalain 4:3 §:llä saattaa olla suhteessa vakuutuskuluttajaan sekä vakuutusyhtiöön. Arvioin erityisesti lainsäännöksen mahdollisia vaikutuksia vakuutusehtojen tarkkuuteen, sekä toisaalta sopimusosapuolten toimintaan ehtoepäselvyyden selvittämisen ja muutoksenhaun osalta. Vakuutussopimus on yksinkertaisimmillaankin monimutkainen sopimus, joten KSL 4:3 § on nähdäkseni merkittävässä asemassa kuluttajaa suojaavana tulkintanormina vakuutusmarkkinoilla. Tulevaisuutta ajatellen, koska oikeustaloustieteellisen käyttäytymistieteen suuntauksen mukaiset teoriat ovat viime aikoina vahvistuneet eurooppalaisen kuluttajansuojalainsäädännön taustamateriaalina, oletan, että kyseinen suuntaus voi vaikuttaa myös kuluttajansuojalain 4:3 §:n mukaiseen ehtojen tulkintaan kuluttajan käsitykseen liittyvien vaatimusten osalta.