Browsing by Author "Larjamo, Emma"

Tutkielman aiheena on rikosasioiden sovittelu (rikossovittelu) kohtuusperusteisen toimenpiteistä luopumisen perusteena. Rikoksen tekijän ja uhrin välillä saavutettu sovinto mainitaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (1997/689, ROL) 1 luvun 8 §:n 1 momentin 1 kohdassa sekä rikoslain (1889/39, RL) 6 luvun 12 §:n 1 momentin 4 kohdassa. Toimenpiteistä luopuminen sovinnon perusteella muodostaa monihaaraisen instrumentin, joka mahdollistaa sovinnon huomioimisen useammassa rikosprosessin vaiheessa. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: 1.Miten sovintoon perustuvan kohtuusperusteisen toimenpiteistä luopumisen soveltamisen edellytyksiä tulisi arvioida ROL 1:8.1:n 1 kohdan sekä RL 6:12.1:n 4 kohdan nojalla? 2.Miten soveltamisedellytysten täyttyminen suhteutuu luopumissäännöksissä ilmaistuun harkintavaltaan yhdenvertaisen soveltamiskäytännön vaatimuksen näkökulmasta? 3.Miten syyttäjät ovat arvioineet kyseisiä soveltamisedellytyksiä, ja milloin rikossovittelu on syyttämiskäytännössä johtanut toimenpiteistä luopumiseen? Rakenteellisesti tutkielma jakaantuu tutkimuskysymysten perusteella kahteen osioon: lainopilliseen osioon sovintoon perustuvan toimenpiteistä luopumisen edellytyksistä voimassa olevan oikeuden valossa, sekä empiiriseen osioon sovintoon perustuvasta toimenpiteistä luopumisesta syyttäjien ratkaisutoiminnassa. Tutkielman aineisto koostuu 40 syyttämättäjättämispäätöksestä, jotka on tehty vuosien 2019–2022 aikana. Empiirisessä osiossa tutkielman aineiston tutkimusmenetelmänä on laadullinen analyysi syyttäjien soveltamiskäytännöstä tutkielman ensimmäisessä osiossa luodun teorian valossa. Tutkielman empiirisen osuuden laadullisen analyysin pääasiallisena tehtävänä on tuoda aineistosta esiin uutta tietoa sovintoon perustuvan kohtuusperusteisen syyttämättäjättämisen soveltamiskäytännöstä ja siitä, miten syyttäjät arvioivat sovinnon merkitystä yksittäistapauksissa. Tutkielmassa havaitaan, ettei sovinto toimenpiteistä luopumisen perusteena ole sidottu sovittelumenettelyssä saavutettavaan sovintoon. Myös pelkkä sovintoyritys voi tietyin edellytyksin olla kohtuusperusteisen toimenpiteistä luopumisen perusteena. Sovinnon merkityksen kannalta tärkein kriteeri on, että sovintoon on päädytty vapaaehtoisesti ilman painostusta tai uhkailua. Saavutetun sovinnon lisäksi sovittelun merkitykseen vaikuttaa sovittelun sisältö ja merkitys. Tutkielman aineiston perusteella syyttäjät ovat tulkinneet sovintoa ja sen merkitystä monipuolisesti, kuten säännösten esitöissä on tarkoitettu. Aineiston tapauksissa toimenpiteistä on luovuttu sekä sovittelutoimistojen järjestämien sovitteluiden että osapuolten kesken saavuttamien sovintojen perusteella. Yli puolissa aineiston päätöksistä sovittelun tarkoituksettomuutta perustellaan pelkän sovinnon perusteella, mutta lähes puolissa päätöksissä todetaan arviointiin vaikuttaneen myös muita tekijöitä. Pitkin tutkielmaa esitetään havaintoja kohtuusperusteen soveltamisedellytysten yhdenvertaisesta soveltamiskäytännöstä ja johtavana havaintona todetaankin, että suurin kysymys rikossovittelun merkityksen sekä alueellisen yhdenvertaisuuden kannalta on rikosten yhdenmukainen ohjautuminen sovitteluun.