Browsing by Author "Lassila, Anna"

Teologi, kirjailija Erasmus Rotterdamilaisen (1466/69-1536) suurta kohua herättänyt, anonyymisti ilmestynyt satiiri Julius Exclusus e Coelis (Juliuksen taivaasta karkottaminen) kertoo paavin ja Pyhän Pietarin vuoropuhelusta taivaan porteilla. Kyseessä on oppimista parodioiva menippealainen satiiri, jossa Pyhä Pietari evää sisäänpääsyn röyhkeältä, itsekkäältä ja riitaa haastavalta paavi Julius II:lta. Tutkimus selvittää, millaisen kuvauksen Erasmus satiirissa paavista esittää. Kuvausta verrataan tutkimuskirjallisuuden tietoihin Giuliano della Roveresta (paavina 1500-1513) eli paavi Julius II:sta. Juliusta tarkastellaan Kirkkovaltion johtajana, kirkon johtajana ja kristittynä. Lähteinä ovat vuoden 1516 Baselissa ilmestynyt latinankielinen versio satiirista sekä Erasmuksen kirjeenvaihto vuosina 1500-1519. Juliusta kuvataan satiirissa häikäilemättömänä soturi- ja pakanapaavina, joka ei ole kiinnostunut kristinuskosta. Pyhä Pietari yrittää opettaa paaville alkuperäistä, ”nykyajan rappiosta” puhdistettua kristinuskoa (Erasmuksen philosophia Christi). Ylimielinen Julius-paavi torjuu köyhyyden, armahtavan rakkauden ja lempeyden ja puolustaa sotimista, rikkauksien kahmimista ja pragmaattista voimapolitiikkaa osana viranhoitoaan. Julius näkee Kirkkovaltion menestyksen tärkeimpänä asiana, kun taas kirjailijan mielipiteitä satiirissa esittelevä Pyhä Pietari puolustaa kirkkoa kristittyjen yhteisönä, oikean uskon puolustajana ja opettajana. Läpi satiirin Pyhä Pietari tuomitsee soturipaavin läpikotaisin epäkristillisenä – jopa antikristuksena. Erasmus esittää satiirissa uudenlaisen, alankomaalaisesta humanismista ja devotio modernasta vaikutteita saaneen käsityksen paaviudesta. Hän ei saisi olla maallinen kirkkoruhtinas ja vaikutusvaltainen monarkki muiden joukossa (niin kuin Julius), vaan ennen kaikkea esikuvallinen kristitty. Paaville ei kuitenkaan esitetä mitään erityisvaatimuksia, vaan häntä punnitaan taivaan porteilla samalla vaa’alla kuin muitakin ihmisiä. Satiiri kuvaa Juliuksen virkauran melko totuudenmukaisesti. Hänet esitetään pragmaattisena valtapoliitikkona, joka onnistui kaikissa hankkeissaan täydellisesti. Paavihahmo saa lähes yliluonnollisen helposti kaikki maalliset hallitsijat toimimaan tahtonsa mukaan ja petkuttaa näitä yhä uudelleen omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Julius-kuvaus on fiktiivinen karikatyyri, jonka tarkoituskaan ei ollut olla oikeudenmukainen kuvaus paavista. Samantapaisia, kirkonmiehiä pilkkaavia satiiritekstejä esiintyi paljon myöhäiskeskiajan kirjallisuudessa, ja myös Erasmus itse oli aiemminkin tuotannossaan kritisoinut paavin viranhoitoa ja ”turmeltunutta” kristinuskoa. Erasmuksen matka Italiaan toimi kimmokkeena satiirin kirjoittamiselle. Hän pettyi italialaiseen humanismiin, Kirkkovaltion maalliseen elämänmenoon ja Juliuksen sotaisaan viranhoitoon, josta Erasmus sai sisäpiirin tietoa ystäviltään. Kristinusko oli Juliuksen johtamassa Kirkkovaltiossa kuin roomalaista uuspakanakulttuuria verhoava kulissi, joka tuli repiä rikki ja parantaa satiirin kovilla rohdoilla. Satiiri kuvastaa pohjoisen ja eteläisen kristikunnan kulttuurisia eroavaisuuksia sekä paavin viranhoidolle humanismin myötä asetettuja uudenlaisia odotuksia.