Browsing by Author "Lassila, Eve-Linda"

Tutkielmassa tarkastellaan turvallisuuden kokemuksen narratiivista rakentumista ja uudelleenrakentumista kaltoinkohtelun trauman jälkeen. Tarkoituksena on selvittää, kuinka erityisesti kaltoinkohtelua kokeneita yksilöitä voitaisiin paremmin ymmärtää ja auttaa. Taustalla toimii Suvi Ronkaisen ja Sari Näreen (2008) väite siitä, että yhteiskunta vastaa tällä hetkellä ihmisten sisäisen turvallisuuden tarpeeseen ainoastaan lisäämällä ulkoisia turvatoimia. Tutkimusta varten on haastateltu kolme tiiviistä uskonnollisesta yhteisöstä eronnutta nuorta aikuista, joilla on kaltoinkohtelun kokemuksia. Haastatteluja on analysoitu narratiivisin menetelmin ensin kuvailemalla, sitten tulkitsemalla teoriaa vasten. Turvallisuuden kokemuksen teoreettisena taustana toimii Janoff-Bulmanin (1992) teoria ihmisen perususkomuksista, joita ovat usko omaan arvoon, sekä usko maailman hyväntahtoisuuteen ja merkityksellisyyteen. Teoriaa yhdistetään narratiiviseen lähestymistapaan, jossa oletetaan, että ihmiset jäsentävät elämänsä tapahtumia tarinoiden avulla. Tutkimustulokset osoittavat, että turvallisuuden kokemusta kannattelevien perususkomusten uudelleenrakentaminen on vahvasti yhteydessä yksilöiden toimijuuteen. Kaksi tutkittavaa kuvaavat elämäänsä ja itseään narratiivein, joissa heillä itsellään on paitsi uudelleen rakentunut turvallisuuden tunne, myös paljon toimijuutta omassa elämässään. Kolmas tutkittava kuvailee elämäänsä hyvin turvattomaksi, eikä myöskään näe itsellään olevan paljon toimijuutta. Tutkielman johtopäätöksenä on, että turvallisuuden tunteen tukemisessa keskeistä on vahvistaa yksilöiden omaa toimijuutta ja sitä kannattelevia sisäisiä uskomuksia. Ulkoiseen turvallisuuteen, valvontaan ja rangaistuksiin, nojautuva näkökulma auttamistyössä ei riitä tuottamaan ihmisille sitä vuorovaikutukseen perustuvaa sisäistä turvallisuuden tunnetta, jota he sosiaalisina olentoina kaipaavat.