Browsing by Author "Lawson Hellu, Sophia"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan toisen vanhemman toteuttaman kansainvälisen lapsikaappauksen vaikutuksia kaapatun lapsen elämässä. Kansainvälisellä lapsikaappauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa alle 16-vuotias lapsi on viety ulkomaille tai jätetty sieltä palauttamatta ilman toisen huoltajan suostumusta. Tutkimukseen on haastateltu jo aikuistuneita lapsia, jotka ovat olleet kaapattuina toisen vanhempansa kotimaassa. Viranomaisten mukaan kaappaustapauksissa kaappaaja on yhtä usein lapsen isä kuin äiti. Tämän narratiivisen tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia kansainväliseen lapsikaappaukseen voi liittyä, ja millaisia merkityksiä nämä kokemukset saavat myöhemmin lasten elämässä. Lisäksi työssä tarkastellaan, kuinka lapset sopeutuvat takaisin Suomeen kaappauksen päätyttyä, ja millaisin keinoin he selviytyvät traumaattisista kokemuksistaan. Tutkielman aineistona toimii kolme kerronnallista haastattelua, jotka toteutettiin puolistrukturoidun teemahaastattelun ja syvähaastattelun käytäntöjä hyödyntäen. Kaikki haastateltavat löytyivät Kaapatut lapset ry:n verkostojen kautta. Haastattelut toteutettiin joulukuun 2017 ja tammikuun 2019 välisenä aikana joko kasvotusten tai puhelimitse. Narratiivinen analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti, ja sen tulokset on raportoitu haastateltavien anonymiteettia kunnioittaen. Tulosten perusteella kansainväliseen lapsikaappaukseen liittyy perhetaustasta riippumatta häpeää, turvattomuutta sekä surua toisen vanhemman menetyksestä. Kaappaus tapahtuu tyypillisesti kärjistyneen huoltoriidan yhteydessä ja vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmastaan. Lapset kokivat kaappauksen aikana kaltoinkohtelua ja todistivat mm. fyysistä väkivaltaa. Sisaruksista vanhin joutui epävarmoista olosuhteista johtuen ottamaan aktiivisesti toisen vanhemman roolin. Sopeutuminen Suomeen oli haastateltaville odotettua vaikeampaa, sillä maassa odotti jälleen uusi kieli ja kulttuuri, jossa he eivät olleet kasvaneet. Kotiinpaluu muistutti monilta osin kaappaustilannetta. Merkittävimmän tuen niin kaappauksen aikana kuin sen jälkeen kaapatut lapset löysivät omista sisaruksistaan. Aikuisena kaapatut lapset korostivat anteeksiannon ja ymmärryksen merkitystä oman selviytymisprosessin ja toipumisen edellytyksenä. Traumaattisista kokemuksista ei juurikaan keskusteltu perheissä tapahtumien päätyttyä, mutta haastateltavat olivat käsitelleet tunteitaan erilaisin terapian keinoin. Haastateltavat kokivat, että vaikeat kokemukset olivat vahvistaneet heidän luonnettaan ja tehneet heistä niitä ihmisiä, joita he kokevat tänä päivänä olevansa. Vuosien työskentelyn myötä kaappauskokemukset hyväksyttiin osaksi sisäistä tarinaa mutta ei omaa identiteettiä.