Browsing by Author "Lehmusoksa, Inkeri"

Oikeusturva on korostunut yhdessä perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen kasvun myötä niin Euroopassa kuin Suomessakin. Oikeusturvaan liittyy erityisesti rikosprosessin osalta monia yksityiskohtaisia menettelyvaatimuksia, jotka perustuvat ennen kaikkea perustuslakiin, Euroopan ihmisoikeussopimukseen sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan yleissopimukseen sekä niiden tulkintakäytäntöön. Rikosoikeudelliset menettelyvaatimukset saatetaan joutua ottamaan huomioon myös joissakin varsinaisen rikosprosessin ulkopuolelle kuuluvissa tapauksissa. Hallinnolliset sanktiot ja niiden määräämismenettelyt ovat yksi näistä tapauksista, joissa saatetaan joutua huomioimaan oikeusturvan rikosprosessia koskevat menettelyvaatimukset. Hallinnollisilla sanktioilla ei ole vakiintunutta määritelmää Suomessa, mutta yleisesti ottaen ne voidaan määritellä lainvastaisesta teosta aiheutuviksi seuraamuksiksi, jotka määrätään muussa kuin rikosoikeudellisessa menettelyssä. Hallinnollisten sanktioiden käyttöala on laaja. Niiden käyttötarkoitukset voidaan karkeasti jakaa dekriminalisointeihin, rikosoikeudellisen rangaistuksen kanssa rinnakkaiseen seuraamukseen ja rangaistavan käyttäytymisen alaa laajentaviin seuraamuksiin. Hallinnollista sanktiota voidaan pitää rikosoikeudellisena rangaistuksena, jos sanktion tarkoitus on turvata yhteiskunnan tärkeitä arvoja, sen henkilöllinen soveltamisala on yleinen ja se on tarkoitettu rankaisuksi ja pelotteeksi. Arvioitavaksi tulee myös sanktion laatu ja ankaruus. Jos hallinnollinen sanktio katsotaan rikosoikeudelliseksi, tulee sen määräämismenettelyssä noudattaa oikeusturvan rikosoikeudellisia menettelyvaatimuksia. Oikeusturvan menettelyvaatimukset voidaan jakaa neljään ryhmään: tuomioistuinta koskevat, ennen käsittelyä huomioitavat, itse käsittelyä koskevat sekä muut vaatimukset. Hallinnollisen sanktioinnin eniten ongelmia aiheuttavat vaatimukset ovat syyttömyysolettama ja kaksoisrangaistavuuden kielto. Tässä työssä käsitellään kuutta eri hallinnollista sanktiota. Ensinnäkin käsitellään pysäköintivirhemaksua, joka on ensimmäinen Suomessa säädetty hallinnollinen sanktio. Toisena on joukkoliikenteen tarkastusmaksu. Nämä sanktiot säädettiin sen vuoksi, että rikosoikeudellinen rangaistus näistä teoista koettiin liian ankariksi. Kolmantena on ylikuormamaksu, jonka säätäminen perustui tuohon aikaan oikeushenkilöiden rikosoikeudellisen rangaistavuuden puuttumiseen. Neljäntenä käsitellään kilpailunrikkomismaksua, jonka säätämistä perusteltiin sillä, ettei rikosoikeudellista järjestelmää koettu kyllin tehokkaaksi. Kilpailunrikkomismaksu mahdollisti myös huomattavasti rikosoikeudellisia seuraamuksia ankaramman rangaistustason. Viidentenä käsittelyssä on Schengenin sopimukseen perustuva ulkomaalaislain liikkeenharjoittajan seuraamusmaksu, joka muista käsiteltävistä sanktioista poiketen laajensi rangaistavan käyttäytymisen alaa. Viimeisenä käsiteltävänä on öljypäästömaksu, jolla helpotettiin viranomaisten työtä poistamalla työläät rikosoikeudellisia rangaistuksia koskevat näyttövaatimukset.