Browsing by Author "Lehtonen, Juulia"

Oikeudenkäymiskaaren todistelua koskevan 17 luvun uudistuksen yhteydessä OK 17:18.2:een tuli säännös jonka perusteella rikosasiassa asianomistajalla, jolla ei ole vaatimuksissa, on oikeus kieltäytyä todistamasta, jos on ole syytä epäillä, ettei hän itse ole päättänyt vaitiolo-oikeutensa käyttämisestä. Muutos perustui siihen, että haluttiin luopua kuultavista siten, että jatkossa olisi vain todistajien ja asianosaisten ryhmät. Tämän seurauksena päätettiin myös vaatimuksia esittämätöntä asianomistajaa kuulla todistajana. Vaatimuksia esittämätön asianomistaja eli asianomistaja ei kuitenkaan tosiasiassa velvollisuuksiltaan vastaa todistajaa, vaan hänen asemansa on samanlainen, kuin ennen kuultavista luopumista. Todistaja-aseman perusteella vaatimuksia esittämättömälle asianomistajalle tuli oikeus kieltäytyä todistamasta, mutta tätä haluttiin tarvittaessa rajoittaa lähisuhdeväkivallan uhrien suojaamiseksi. Oikeus kieltäytyä todistamasta perustuu perhe-elämän suojaan ja todistelun luotettavuuden turvaamiseen. Väkivallan uhrin suojaaminen vetoamalla perhe-elämän suojaan on kuitenkin kyseenalaista. Lähisuhdeväkivaltaa koskeva sääntely on jatkuvasti tiukentunut. Tämä osoittaa yhteiskunnan muuttuneita asenteita. Lähisuhdeväkivaltaa ei enää pidetä perheen sisäisenä asiana, vaan yhteiskunnan katsotaan olevan velvollinen suojelemaan lähisuhdeväkivallan uhreja. Vakavaa suhtautumista lähisuhdeväkivaltaan osoittaa lievän pahoinpitelyn syyteoikeuden muutos asianomistajarikoksesta yleisen syytteen alaiseksi rikokseksi. OK 17:18.2:sta voi pitää tätä seuraavana lähisuhdeväkivaltaa koskevana sääntelynä. OK 17:18.2 vaikuttaa heikentäneen lähisuhdeväkivallan uhrin asemaa, eikä jatkaneen sitä ennen koko ajan tiukentunutta linjaa. Vaatimuksia esittämättömän asianomistajan kieltäytymisoikeuden rajoitus tapahtui ”syytä epäillä”-kynnyksen säätämisellä, joka vastaa esitutkintakynnystä ja alempaa vangitsemiskynnystä. Hallituksen esityksessä pidettiin tärkeänä, että tuomioistuin voi päättää asianomistajan kieltäytymisoikeuden poistamisesta, jos ilmenee syytä epäillä, että asianomistajaa on painostettu vaikenemaan. Lakivaliokunnan mukaan esitutkintaviranomaisella ja syyttäjällä on velvollisuus esittää näyttöä painostuksesta. Kynnyksen täyttymiseksi on oltava joitakin seikkoja, jotka viittaavat painostukseen, kuten esimerkiksi se, että vastaaja on aiemmin syyllistynyt asianomistajan pahoinpitelyyn. Keräsin tutkielmaa varten aineistoa käräjäoikeuksista ja hovioikeuksista. Hovioikeustason ratkaisuja, jotka liittyvät säännökseen on aineistossani kaksi kappaletta. Käräjäoikeuksien ratkaisuja on 19 kappaletta. Näistä vain kahdessa ratkaisussa oli kyse muusta kuin parisuhdeväkivallasta. Aineiston perusteella syytä epäillä -kynnyksen täyttyminen on melko harvinaista ja tyypillisintä on se, ettei kynnykseen edes vedota. Olen tulkinnut tämän johtuvan siitä, että asiassa ei ole ollut seikkoja, joihin syyttäjä olisi kynnyksen täyttymiseksi voinut vedota. Aineistoni perusteella tapauksissa, joissa kynnys täyttyi, asianomistaja oli esitutkinnassa kertonut pelkäävänsä vastaajaa, tai kertonut, että vastaaja on neuvonut häntä olemaan kertomatta poliisille tapahtumista. Aiemmat pahoinpitelyt eivät sen sijaan yksinään täyttäneet aineistoni perusteella kynnystä. Asianomistajan vaitiolo-oikeuden murtaminen onkin osoittanut aineistoni perusteella vaikeaksi. Vaikuttaa siltä, että kynnyksen täyttävien seikkojen olemassaoloa on vaikea näyttää.