Browsing by Author "Lehtonen, Katja"

Tutkimuksen tarkoitus on määritellä pääsuunnittelijan vastuu erityissuunnittelijaa kohtaan rakennuttajavetoisessa jaetussa suunnittelussa. Rakennuttajavetoisessa jaetussa suunnittelussa pää- ja erityissuunnittelijat eivät ole keskenään sopimussuhteessa, vaan ainoastaan kukin tahollaan rakennuttajaan. Suunnittelijat tekevät kuitenkin hankkeen alusta asti keskenään yhteistyötä. Pää- ja erityissuunnittelijan tehtävät rakennuttajaa kohtaan ovat toisistaan riippuvaisia ja voivat olla osin myös päällekkäisiä. Pääsuunnittelijan tehtävien virheellisestä täyttämisestä voi ensinnäkin aiheutua vahinkoa suoraan erityissuunnittelijalle. Toiseksi pääsuunnittelijan suoritushäiriö voi aiheuttaa erityissuunnittelijalle vahinkoa myötävaikuttamalla erityissuunnittelijan rakennuttajaan kohdistuvaan virhevastuuseen. Suunnittelijoiden vastuu yhteisesti aiheutetusta vahingosta voi tietyin edellytyksin olla solidaarista. Pääsuunnittelijan osuuteen liittyvää erityissuunnittelijan takautumisoikeutta voidaan perustella yleiseen takautumisoikeuteen ja perusteettoman edun palautukseen liittyvillä näkökohdilla. Aihepiiriä on siitä huolimatta käsitelty myös sopimusperusteisen vahingonkorvausvaatimuksen perusteena, sillä kummankin konstruktion soveltuvuus on riippuvainen pääsuunnittelijan korvausvastuusta rakennuttajaa kohtaan, eikä siten tule automaattisesti kyseeseen, vaikka vahinko olisikin yhteisesti aiheutettu. Yhteistä tutkimuksessa käsitellyille vahingonkorvausvaatimustyypeille on se, että ne perustuvat oikeuteen vedota sellaiseen sopimukseen, jossa vetoaja itse ei ole osapuolena. Kysymys on oikeussystemaattisesti vaikea, sillä vahinko on sopimusperusteinen, ja sopimuksen oikeusvaikutukset rajoittuvat lähtökohtaisesti sen osapuoliin. Sopimusperusteisia vahinkoja ei voi korvata sopimuksenulkoisenkaan normiston mukaisesti. Kysymystä on arvioitava tapauskohtaisesti reaalisten argumenttien valossa. Välittömän sopimussuhteen ylittävä vastuu voitaneen tietyin edellytyksin hyväksyä kaikkien tutkimuksessa käsiteltyjen vaatimusten osalta. Pääsuunnittelijan korvausvastuu erityissuunnittelijaa kohtaan riippuu kuitenkin viime kädessä siitä, täyttyvätkö sopimusperusteisen korvausvastuun edellytykset. Etenkin suunnittelijoiden välisen suoritushäiriön muodostuminen on kriittinen tekijä korvausvastuun kannalta. Vahingonkorvausvaatimus muodostanee kuitenkin korvausvastuun, jos vahinkoa koskeva vastuu voidaan tapauskohtaisen harkinnan jälkeen sallia. Yhteisesti aiheutettuun vahinkoon perustuvan vahingonkorvauksen määrä sen sijaan saattaa laskea hyvinkin merkittävästi erityissuunnittelijan oman tuottamuksen vuoksi. Kaiken kaikkiaan pääsuunnittelijan vastuu erityissuunnittelijaa kohtaan on epäselvä ja siitä voi aiheutua ongelmia etenkin rakennuttajaan kohdistuvan yhteisvastuun kannalta. Olisi suositeltavaa määritellä osapuolten vastuiden rajat selkeästi sopimusteitse. Toisaalta voidaan pyrkiä muodostamaan suunnitteluorganisaatio rakenteeltaan vaihtoehtoisella, oikeussystemaattisesti helpommin jäsennettävällä tavalla.