Browsing by Author "Lehtonen, Riikka"

Tässä pro gradu -tutkimuksessa perehdytään Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) päätöslauselmaan 1325 kansainvälisenä ihmisoikeusnormina ja sen paikallistumiseen. Tutkimuksessa eritellään myös päätöslauselman 1325 sisältämiä potentiaaleja käytännön asiantuntijatyössä. Päätöslauselmaa 1325 voidaan käsitellä kansainvälisenä ihmisoikeusnormina, sillä YK on vuodesta 2000 lähtien kehoittanut jäsenmaitaan toimimaan Naiset, rauha ja turvallisuus -teeman eteenpäin viemiseksi. Päätöslauselman keskiössä on ajatus, että naisten ja tyttöjen asema aseellisissa konflikteissa ja selkkauksissa tulee turvata, mutta huomiota tulee kiinnittää myös naisten toimijuuteen eikä vain uhriasemaan. Päätöslauselmaan 1325 kirjattuja periaatteita noudatetaan sekä YK:n, EU:n että NATOn kriisinhallintatehtävillä. Missioihin on myös viime vuosina ryhdytty perustamaan omia, tasa-arvokysymyksiin perehtyviä tahoja - gender-asiantuntijoita. Gender-asiantuntijat toimivat missioilla läheisesti paikallisten valtiollisten toimijoiden kanssa, mutta pyrkivät samalla kiinnittämään huomiota myös mission sisäisiin tasa-arvokysymyksiin. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella päätöslauselman 1325 merkittävyyttä gender-asiantuntijan käytännön työssä ja eritellä, mitä keinoja gender-asiantuntija käyttää pyrkiessään paikallistamaan päätöslauselmassa 1325 asetettuja periaatteita sekä valtiollisten toimijoiden että oman organisaation kanssa toimiessaan. Tutkimuksessa gender-asiantuntijan käyttämiä vaikutuskeinoja peilataan Thomas Rissen käsityksiin kansainvälisten ihmisoikeusnormien paikallistumiskeinoista. Tätä pro gradu -tutkimusta varten haastateltiin viittä Suomen Kriisinhallintakeskuksen missioille lähettämää gender-asiantuntijaa. Gender-asiantuntijoista kolme oli naisia ja kaksi miehiä. Haastattelujen avulla kartoitettiin kokemuksia päätöslauselman 1325 sisältämistä vahvuuksista ja heikkouksista käytännön työssä pyrkien vastaamaan kysymykseen: mitä keinoja gender-asiantuntija käyttää pyrkiessään edistämään päätöslauselmassa 1325 kirjattuja periaatteita? Päätöslauselmaa 1325 tarkastellaan siis tässä tutkimuksessa kansainvälisenä ihmisoikeusnormina. Analyysissa gender-asiantuntijoiden kokemuksia peilattiin Thomas Rissen näkemyksiin kansainvälisten ihmisoikeusnormien paikallistumisesta. Rissen mukaan kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja on mahdollista sitouttaa paikalliseen kontekstiin kolmen eri tavan; määräyksen, institutionalisoinnin ja kommunikoinnin keinoin. Analyysissa tarkasteltiin gender-asiantuntijoiden käyttämiä keinoja kahdella eri tasolla: valtiollisten toimijoiden kanssa toimittaessa ja oman organisaation tasa-arvotyössä. Tutkimuksen perusteella ilmeni, että jokainen Thomas Rissen erittelemistä kolmesta elementistä on myös keino, jota gender-asiantuntija käyttää työssään pyrkiessään edistämään päätöslauselmaan 1325 kirjattuja tavoitteita. 1325-normin käsittely määräyksenä, sen institutionalisointi sekä normin vahvistaminen kommunikaation ja dialogin keinoin korostuivat sekä valtiollisten tahojen kanssa toimittaessa että oman kriisinhallintaorganisaation sisäisessä tasa-arvotyössä. Gender-asiantuntijoiden käytännön kokemusten perusteella voidaankin todeta, että vaikka päätöslauselmaa 1325 on usein pidetty jäykkänä, strategioihin lisättynä politiikkanormina, päätöslauselma 1325 voi toimia tehokkaana viitekehyksenä naisten aseman parantamiseen tähtäävissä toimissa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella huomiota tulisikin kiinnittää siihen, miten gender-asiantuntijat ja kriisinhallintaoperaatiot osaavat hyödyntää päätöslauselman 1325 täyttä potentiaalia.