Browsing by Author "Lehtonen, Salla-Maija"

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Työväen laulukirjan esittämää kuvaa työväenaatteesta ja työläisistä vuosina 1900-1917. Työväen laulukirja on ensimmäisen kerran vuonna 1900 painettu lauluvihkonen, joka levisi työväenaatteen mukana painomäärältään suurimmaksi työväenlaulujen kokoelmaksi 1900-luvun alussa. Musiikki ja yhteislaulu muodostivat tärkeän osan työväenkulttuuria ja laulukirjan sisältämiä kappaleita esitettiin usein erilaisissa kokoontumisissa ja huvitilaisuuksissa. Laulukirjan sisältö muodostuu kansaivälisten tunnettujen työväenlaulujen lisäksi ennenkaikkea kotimaista alkuperää olevista teksteistä ja runoista. Tekstien laatijat olivat usein aktiivisia ja tunnettuja työväenliikkeen toimijoita, joten kirjan sisällön esittämä näkemys vastannee varsin hyvin työväenliikkeen virallista linjaa. Työn tutkimuskysymyksenä on selvittää minkäläisenä kasvava työväenliike esitti itsensä ja kannattajansa ja minkälaisen kuvan se murroksen kourissa olevasta yhteiskunnasta loi lauluillaan. Verraten lyhyissä laulunsanoituksissa aatteellisuus oli tuotava esiin usein vain muutamissa säkeistössä, kuitenkin sellaisessa muodossa, että se oli kannattajakunnan tunnistettavissa.Tarkastelen myös sitä onko kirjan painoksissa havaittavissa selkeää sisällön tyylin tai katsantokannan muutosta eri vuosina. Tarkastelen neljää eri tutkimusjakson aikana ilmestynyttä painosta, vuosilta 1900, 1906, 1912 ja 1917, jotka muodostava työn keskeisen aineiston. Lisäksi aineistona on käytetty aikakauden sanomalehtikeskustelua laulukirjoista ja sen sisältämistä lauluista. Tarkastelun tuloksena voidaan havaita, että työväenlaulujen tyylilaji pysyy koko tarkastelujakson melko samanlaisena. Aikakaudelle työväenliikkeelle tyypilliset porvaristyyliset, jylhät juhlarunoit sekä toisaalta työväenluokan elämäntavan kömpelömmät kuvaukset ovat hallitsevana myös Työväen laulukirjassa. Kirjat sisältävät sekä pelkkää köyhälistön olojen kuvausta, että järjestäytyneen työväenluokan selkeiden tavoitteiden esittämistä.Vuoteen 1917 mennessä järjestäytyneisyys on havaittavissa hiukan useammin kuin 1900-luvun alkuvuosina, mutta sisällössä ei ole havaittavissa niin selkeää muutosta kuin aikakauden reaalipoliittiset muutokset olisivat voineet antaa olettaa. Työväestöä ja työväenaatetta kuvataan varsin abstraktein ja laajoin käsittein. Suomalaisen työväenliikkeen tavoittelema kannattajakunta oli varsin kirjavaa, joten laulujen oli sovittava varsin erilaisten laulajien laulettaviksi.Näin ollen työväestöä ei yleensä esitetä esim. tiettyinä ammattiryhminä,vaan ennemminkin köyhälistönsä ja yläluokan vastakohtana. Lauluista on kuitenkin löydettävissä selkeä yhteenkuuluvudentunne ja me-henki. Ainakin työväenliikkeellä oli olemassa jo selkeä identiteettinsä, jonka taakse se kokosi työtätekevää väestöä. Aktiivisuus ja valistus olivat ne asiat joilla työväenliike laulujensa perusteella halusi muuttaa yhteiskuntaa. Lauluissaan se halusi osoittaa yhteiskunnalliset ongelmat ja herätellä kansaa näkemään vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen rakennelmana, jota oli mahdollista muuttaa, ei luojan luomana pysyvänä järjestyksenä. Varsinaisia konkreettisia ratkaisuja ja toimintaohjeita laulukirja kuitenkin antaa hyvin vähän. Sen tärkein neuvo oli kokoontua yhteen, minkälaisen instituution alle – se jää sanomatta. Lauluista ei ole löydettävissä juurikaan luokkavihaa tai vallankumoushaaveita .Asioiden ei edes oleteta muuttuvan yhdessä yössä. Taistelua käydään valistuksen voimin, oikeudenmukaisuuden ja isänmaan puolesta. Suomalainen työväestö lauloi 1900-luvun alussa varsin yleispätevin vapauden, veljeyden ja tasa-arvon ihantein, sanomaan johon jokaisen oli helppo yhtyä