Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Leino, Anne"

Sort by: Order: Results:

  • Leino, Anne (University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1991)
    On havaittu, että hevoset, jotka ovat psyykkisesti tai fyysisesti stressaantuneita ennen rauhoitusaineen injisoimista rauhoittavat huonommin kuin hevoset, jotka ovat injisoimishetkellä rauhallisia. Huono vaste rauhoitusaineelle aiheuttaa usein annoksen kasvattamisen, joka johtaa helposti yliannokseen. Tällöin saattavat tärkeät hengityksen ia verenkierron säätelyyn osallistuvat keskukset lamaantua (Sandholm 1990). Stressi nostaa plasman katekolaminipitoisuuksia. Katekolaminien ja eräiden anesteettien, kuten halotaanin ja kloroformin yhteisvaikutus voi johtaa sydämen rytmihäiriöihin (Katz ja Katz 1966). Katekolaminit aiheuttavat alpha-reseptoreiden kautta pernan supistumisen ja punasoluvarastojen siirtymisen verenkiertoon (Adams 1988). Lisäksi on havaittu veren valkosolujen määrän lisääntyvän stressitiloissa (Nemi 1986). Hevosilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin detomidiinin, joka on alpha2-adrenerginen agonisti, alentavan plasman katekolaminien ja niiden metaboliittien pitoisuuksia (Raekallio ym painossa). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ilmeneekö plasman korkea katekolaminipitoisuus stressaantuneilla hevosilla heikentyneenä kliinisenä rauhoittumisena. Haluttiin myös verrata katekolaminipitoisuuksia hematokriittiin ja veren valkosolumääriin ennen rauhoitusta sekä rauhoituksen aikana. Lisäksi haluttiin tutkia näkyykö detomidiinin plasman katekolaminipitoisuuksia laskeva vaikutus sedaation syvyydessä. 39 hevoselle injisoitiin 10 mikrog/kg detomidiinia suonensisäisesti ja 6 hevoselle vastaava määrä suolaliuosta vertailun vuoksi ennen pieniä toimenpiteitä. Hevosista otettiin laskimoverinäytteet juuri ennen injisointia ja 20 minuuttia sen jälkeen. Hevosten käyttäytymistä arvioitiin injektiohetkellä ja sedaation astetta tarkkailtiin kliinisesti. Plasman adrenaliini- ja noradrenaliinipitoisuudet, katekolaminien metaboliittienpitoisuudet sekä veren hematokriitti- ja valkosoluarvot laskivat merkittävästi detomidiini-injektion jälkeen, mutta pysyivät muuttumattomina kontrollinäytteissä. Psyykkistä stressiä kuvastava plasman korkea adrenaliinipitoisuus ennen detomidiiniinjektiota heikensi detomidiinin sedatiivista vaikutusta. Injektion jälkeiset adrenaliini- ja noradrenaliinipitoisaudet vaikuttivat sedaation syvyyteen. Plasman katekolaminipitoisuuksien laskun detomidiininannostelun jälkeen arvellaan johtavan detomidiinin suorasta vaikutuksesta katekolaminien vapautumiseen ja/tai sen rauhoittavasta vaikutuksesta, jolloin hevosen reagoimiskyky heikkenee eikä katekolamineita vapaudu samassa määrin kuin ennen rauhoittamista.
  • Leino, Anne (2012)
    Tarkastelen tutkielmassani yhden suomen kielen oppijan vuorovaikutustilanteita äidinkielisten puhujien kanssa. Keskeinen tavoitteeni on selvittää, millaista vuorovaikutus on ja millaisia rooleja puhujat valitsevat itselleen ja toisilleen keskusteluissa. Aineisto on kerätty helsinkiläisessä päiväkodissa alkukesällä 2012. Se koostuu diginauhuri- ja videonauhoituksista sekä omista muistiinpanoistani. Tutkielman informanttina on kotoutumiskoulutukseen osallistuva maahanmuuttajanainen, joka suorittaa päiväkodissa koulutukseen sisältyvää työharjoittelua. Nauhoitettu aineisto on tallennettu työharjoitteluun sisältyvistä alku- ja loppukeskusteluista. Aineisto on litteroitu analyysilukuja varten Tutkielmani analyysiluvut asettuvat keskustelunanalyysin kenttään. Loppuluvussani pohdin myös muistiinpanojeni avulla informanttini roolia päiväkodin arjessa. Vertaan analyysilukujen havaintoja informanttini työharjoittelun vuorovaikutustilanteisiin ja pohdin lopuksi diskurssintutkimuksen näkökulmasta, miten mikrotason sosiaaliset vuorovaikutustilanteet peilaavat laajemmin yhteiskunnassa vallitsevia diskursseja. Tutkielmani keskeisin havainto on, että alku- ja loppukeskusteluissa vuorovaikutus rakentuu ensisijaisesti harjoittelun ohjaajan ja kielikurssin opettajan väliseksi keskusteluksi ja neuvotteluksi, jossa informantillani ei ole aktiivista ja tasavertaista osallistumisroolia. Sama epäsymmetrinen asetelma näkyy myös hänen työharjoittelunsa arjessa, jossa vastuu vuorovaikutuksen syntymisestä on lähes yksinomaan informantillani. Työni ottaa kantaa myös epäsymmetrisyyttä aiheuttaviin tekijöihin. Havaintojeni perusteella informanttini työharjoittelu ja siihen sisältyvät keskustelut eivät tue kotoutumiskoulutuksen tavoitetta, joka on kielenoppijan pääsy yhteiskunnan aktiiviseksi jäseneksi. Tutkielma avaa uusia kysymyksiä: Millaisia rooleja tarjoamme kielenoppijoille? Miten he pääsevät käyttämään erilaisia resursseja, joita heillä on? Miten koulutus voi paremmin tukea kielenoppijoiden mahdollisuuksia jo alusta lähtien toimia yhteiskunnan aktiivisina kielenkäyttäjinä?